 |
| Palkintojen jaossa piirimestaruustokoissa (C) Hanna Kankaanpää |
Heinäkuun viimeisellä viikolla, viimeisten vanhojen tokosääntöjen mukaisten päivien aikana, käytiin Woodin kanssa pyörähtämässä piirimestaruustokoissa Sievissä. EVL:n sain ensin itse liikkuroida ja sitten oli meidän vuoro kilpailla itse voittajaluokassa. Hieman nolostikin meillä oli edelleen kaksi liikettä vaiheessa, mutta päätimme silti koittaa jos meillä olisi vähän onnea matkassa ennen sääntömuutoksia ;)
Paikallaolo sujui hyvin kuten yleensäkin. Vähän oli jotain liikuskellut ja arvosanana tästä 9. Kun päästiin yksilöliikkeisiin, sain heti alussa huomata, että nyt ei ihan ole "oma" koira kehässä. Ensimmäisenä liikkeenä suoritettiin luoksetulo ja kyllä siinä oli tämän tytön leuka lattiassa asti kun luvan saatuaan Woody lähti tulemaan kuin "pommikone" minua päin. Normaalistihan Woody tulee omaa verkkaista vauhtiaan, usein reipasta ravia, joskus muutaman laukka askeleen sinne sekaan sotkien, mutta nyt se lähti niin, että maa pölisi ja tuli todella reipasta laukkaa minua päin. Kyllähän siinä jo tiesi, että ei paljon taida stopit onnistua ja niinhän se seisominen venyi aika pitkäksi ja maahanmenokin tultiin reippaasti tötsästä ohi. Arvosanana ansaitusti 5, mutta minua kyllä vain hymyilytti sillä toisaalta minua ei yhtään harmita jos tällainen vire Woodista alkaa nousta esiin ;) Seuraamisessa Woody teki omaa varmaa ihanaa tekemistään, mutta valitettavasti äänteli myös tällä kertaa joissakin sivuaskelissa ja liikkeille lähdöissä. Ääntelyn vuoksi seuraamisen arvosana tällä erää 8. Liikkeestä istuminen taisi olla ainoa liike, joka meillä oli parantunut aiemmista kokeista ja siinä ei enää minun tarvinnut tehdä mitään hidastelu jippoja. Arvosanaksi siitä 9,5 :) Ruutu nollattiin jälleen, tosin tällä kertaa se kyllä löydettiin ja sinne reippaasti mentiin, käskystä kääntyi, muttei sitten pysähtynyt vaan lähti vain takaisin minun luokseni? Liikaa ollaan ilmeisesti panostettu ruudun löytymistreeneihin ja unohdettu se, että siellä pitäisi sitten jotakin tehdäkin ;) Hyppynouto meni nappiin siitä 9,5. Metallinoudossa minun piti taas kerran heittää se kapula mihin sattuu ja heitto jouduttiin uusimaan jolloin jo 2 pistettä lähti lätkimään, tästä huolimatta 7,5 eli kyllä se sitten sujui kun omistaja osasi sen kapulan heittää edes oikeaan suuntaan ;) Tunnarista saatiin 8. Tällä kertaa Woody lähti kyllä eka käskyllä ja teki hyvän työn kapuloilla, otti oman, mutta takaisin tullessa valitettavasti järsi kapulaa josta sitten otettiin vähän ikävästi pistemenetyksiä. Kaukoissa oltiin edelleen aika lentäviä ja nollaksihan ne meni. Kokonaisvaikutuksena kuitenkin 9,5. Tuomari Pipa Pärssisen kommenteissa lämmitti mieltä se, että koirasta näkee, että se tykkää tehdä tätä, se on innokas ja motivoitunut. Ja se ylivireisyys mitä tällä kertaa kehässä nähtiin on kuulemma vain hyvä asia ;) Korkeaa virettä on helpompi laskea kuin matalaa nostaa, kuulemma ;) Katsotaan miten meidän käy ;) Lopputuloksena nippa nappa 3-tulos ja luokkavoitto 1/3. Ylpeä olin Woody pojasta. Se, että se ei kahta liikettä osaa ei ole sen vika vaan ihan minun laiskuuttani treenata ne kuntoon. Muut liikkeet se teki varsin hyvin. Ainoa ikävä asia mikä kokeesta jäi mieleen on tuo ääntely. Hienosti olen saanut opetettua neljä vuotiaan koiran ääntelemään ;) Mutta se pitää nyt ottaa tietoisuuteen ja kitkeä pois ennenkuin muuttuu suuremmaksi ongelmaksi ;)
PM-tokojen jälkeen itseäni alkoi sitten mietityttämään kaksikin asiaa. Ensimmäinen asia oli se, että mikä on saanut Woodin nostettua noin korkeaan vireeseen. Tokon treenaamisessa emme ole mitään muuttaneet. Toki treenattu ollaan vähän laiskaksi, että löytyisikö siitä syy -> koiralla on enemmän motivaatiota? Vai onko syy tähän sitten ihan toisessa asiassa, nimittäin agilityssä. Agilityn puolella olen alkanut Woodia nostattaa ennen radoille menemistä ihan kunnolla. Annan se hyppiä itseäni vasten, haukkua ja huutaa, jotta se lähtisi heti alussa radalle kunnon vauhdilla ja draivilla. Voiko olla, että tämä agin nostatus on siirtynyt ihan vahingossa meillä myös tokon puolelle? Vai onko syy siinä, että minä en enää jännitä? Niin uskomatonta kuin se on, mutta en tosiaankaan jännittänyt yhtään meidän kisasuoritusta vaikka yleensä tokossa minulla on aina sellainen pikku jännitys päällä. Tämäkin juontanee peruja agilityn puolelta, jossa olen oppinut, että joskus se hylky ratakin on yksi parhaista radoista mitä tulee tehtyä ja joskus se huippu rata kaatuu ihan minimaaliseen virheeseen. Joskus menee ihan penkin alle, mutta se on vain se muutama kymmenen sekuntia mitä siellä radalla käydään. Joskus menee täysin plörinäksi, mutta mitä sitten? Elämä jatkuu. Tulee uusia kisoja. Uusia näytönpaikkoja. Tulee treenejä joissa asioita laitetaan kuntoon, tulee hetkiä kun kaikki sujuu. Tämä sama ajattelumalli minulla on jotenkin siirtynyt myös tokon puolelle. Aina tulee uusia kisoja, uusia mahdollisuuksia ja joskus sitten onnistutaankin. Epäonnistunutkin kisa voi olla huippua kisa. Vaikka se ei sitä ehkä ole ulkopuolisten silmillä koskaan kun ykköstulos jää saamatta, mutta minulle, minulle ja Woodille se voi silti olla yksi parhaista kisoista. Ja eikös se juuri ole tärkeintä? ;)
Näissä ajatuksissa unten maille ja huomenna kohti Oulua ja agiratoja ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti