Päivi Kivelän tokokoulutuksessa :)

(C) Leena Partanen

 Eilinen päivä kuluikin sitten Woody pojan kanssa pitkästä aikaa tokon maailmassa. Osallistuimme Sievin kennelkerhon järjestämään Päivi Kivelän (os. Lamminen) toko-koulutuspäivään. Etukäteisinfona olin Woodista Päiville kertonut, että meillä ongelmana on vauhti. Voittajaluokassa on paljon liikkeitä, jotka koiran tulisi suorittaa laukalla, mutta Woodin kanssa etenkin noudoissa meidän vauhtimme tahtoo olla enemmän siellä ravin puolella. Etenkin kun se sai ravilla niitä tehdä koko avoimen luokan ajan ;)

(C) Leena Partanen

 Aluksi katsottiin ihan pelkkää tasamaanoutoa. Kerroin, että tämän hetken tilanteessamme Woody yleensä lähtee kapulalle laukalla, mutta kapulan napattuaan jatkaa ravilla takaisin. Menovauhdinkin laukaksi saamiseksi on vaatinut hetsitreenejä aivan järjettömän määrän ja nykyiselläänkin tilanne on se, että kymmenestä noutotreenistä yhden voi tehdä ilman jonkinlaista hetsiä jotta laukka pysyy yllä. Menovauhdista sain Päiviltä kuulla, että oikein olemme Woodin kanssa tehneet ja sen vauhti nykyisellään on varsin hyvä tämän kokoiselle raskaalle koiralle. Sain myös kuulla sen pelottavan totuuden mitä olin ounastellutkin, että joittenkin koirien kanssa on vain tietyissä liikkeissä tehtävä sitä hetsitreeniä aina ja iänkaiken, jotta nopeus pysyy liikkeessä halutun laisena ;) Päivin kanssa lähdettiin siis enemmän kiinnittämään huomiota paluu vauhtiin ja menovauhtiin tein Woodiin vauhtia hieman pitelemällä sitä ennenkuin se sai lähteä kapulalle.

(C) Kaisa Hannula

Paluuvauhdisa kerroin, että olemme tehneet sitä nyt niin, että minä juoksen karkuun ja silloin Woody kyllä laukkaa perääni kapulan kanssa, mutta että minusta tuntuu että näillä eväillä en koskaan pääse tilanteeseen, jossa voisin vain seisoa paikallani ja Woody palauttaisi kapulan laukalla. Muunlaista hetrsitreeniä paluuvauhiin oli vaikea toteuttaa, koska olen aikanani saanut opetettua pojalle sellaisen kapulasta pidon, että se ei sitä tiputa muutoinkuin minun hellään huomaani ;) Päivin kanssa lähdettiin siis katsomaan eteenpäin sitä, mikä jo toimikin eli pakoon juoksemista. Päivin vinkkeinä oli nyt se, että pikkuhiljaa minun on pystyttävä lyhentämään sitä matkaa jonka juoksen Woodya karkuun. Lisäksi minun pitää pyrkiä sellaisiin karkuun juoksujen lopetuksiin, että pystyn vauhdista kääntymään suoraan Woodin eteen, jolloin tulee myös se oikeaoppinen kapulan luovutus. Muutama toisto tehtiin ja idea tuntui toimivalta. Loppuajatuksena se, että jossain vaiheessa voin yhdellä, kahdella askeleella Woodille muistuttaa, että nyt kannattaa tulla lujaa ;) 

Lisäksi Päivi kertoi, että tämänkaltaiselle koiralle jolle se pitkä, nopea ravi on luontaisempi tapa liikkua, kannattaa ihan käskystä opettaa laukka, jolloin koiran opittua käskysanan merkityksen, siltä voi vaatia laukan tilanteessa kuin tilanteessa. Laukka sanan opetuksen voi aloittaa vaikka pyörän kanssa, jolloin vauhtia on helpompi säädellä ja siirtää sieltä pikku hiljaa kentälle. Tätä täytynee kokeilla, sillä samalla ratkeaisi myös luoksetulon vauhdin ylläpito ongelmat ja sitäkin pääsisi paremmin työstämään. Samalla voisi luoksetulon kanssa vähän kikkaillakin, että millä käskyllä koiraa kutsuu tulemaan. Esimerkiksi jos näyttää, että se on huonossa vireessä niin käskeekin silloin sen sillä "laukka" käskyllä, jolloin hyvin opittuna sen pitäisi ottaa laukka ;) Kuulostaa helpolta, mutta saa nähdä miten kova homma tämä on lähteä rakentamaan ;) Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta joten kokeiltavahan tämäkin tie on ;) 

Woodin nopeutta katsottiin myös hyppynoudon kanssa. Testailtiin muun muassa eri mittaisten heittojen kanssa, että milloin Woodin nopeus saataisi ihanteelliseksi. Menovauhtihan sillä on hyppynoudossa hyvä ja paluunkin se tekee osittain laukalla riippuen heiton pituudesta. Testattiin sitä, että kapula heitetään ihan vain metrin kahden päähän esteestä, jolloin esteen takana koiralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa kapula, askel ja hypätä, jolloin sillä ei ole mahdollisuutta ottaa ravia takaisin tullessaan. Tämä tuntuikin itseasiassa ihan fiksulta pieneltä kepulikonstilta ;)

(C) Leena Partanen

Lyhyiden heittojen lisäksi tietysti kokeiltiin myös, että miltäs se meno näyttäisi sitten vähän pitempien heittojen kanssa ja millaisella heitolla tosiaan saataisi se ihannesuoritus Woodista esille. Hyvä mieli tuli, kun huomasin miten talven hetsitreenit olivat tehneet tehtävänsä ja pitemmilläkin heitoilla Woody tuli laukalla takaisin. Muutamalla testailulla sieltä alkoi löytyäkin se hyvä heiton pituus, joten nyt onkin sitten vuorossa omistajan heittotreenit ja koira saa levätä ;)

(C) Leena Partanen

 Viimeisenä asiana katsottiin Woodin tämän hetken kaukoja ja ne olivatkin ihan o.k mallilla. Huonoin vaihto oli maa-istu, jossa Woody ei tahdo nousta ihan ylösasti istumaan. Siihen katsottiin kikkoja millä sitä voisi parantaa. Muutoin Päivin mukaan näillä kaukoilla pitäisi EVL:läkin joskus selättää kun vain sen etäisyyden saa rakennettua, joten oikealla tiellä ollaan huh heijaa :D Helpottava kuulla, kun niin kauan olen sitä pelkkää tekniikkaa noihin vaihtoihin Woodille opettanut, että ihan oikein olen ne liikeradat sille ajatellut :)

(C) Leena Partanen

 Huomenna suunnataankin sitten Woodin kanssa sinne meille ehkä oudoimpaan maailmaan eli näyttelyihin peräti kolmeksi päiväksi ;) Giara lähtee turistiksi mukaan ja tämä on samalla minun ja koirien geokätköily loma tähän kesäloman loppuhuipennukseksi ;) Wanda jää Jarin kanssa kahdestaan kotiin ja luulenpa, että se on loma heillekin kun me muut ollaan maailmalla ;)

(C) Leena Partanen