Kisojen täyteinen syyslomaviikko ;)

Woody viimeisimmissä treeneissä ennen kisoja. (C) Niina Heinonen

 Varasijalta saatiin sitten pari päivää ennen lauantaita 18. lokakuuta tietää, että varasijalta oli napsahtanut paikka FH-kokeeseen Vaasaan. Treenit olivat jääneet jo aika vähälle, mutta onneksi saman viikon maanantaina oli tullut käytyä Niinan kanssa treenailemassa ja vieraan jälki saatiin ajettavaksemme ;) Keskiviikkona vedettiin vielä pitkän liinan treenit ja perjantaina hyvin hyvin lyhyt motivaatio jälki, jossa kyllä oli ongelmia enemmän kuin laki sallii ;) Lauantaina ei auttanut kuin nollata perjantain jälki ja uskoa siihen, että koira osaa niinkuin aiemmin viikolla osasi :)

Vaasaan siis ajettiin lauantai aamuna Juhani Petäjistön tuomaroitavaksi. Arvonnassa meille osui viime kokeen tapaan jälki numero 2. Hyvä paikka, eipähän tarvitse kauaa arpoa ;) Koepelto oli mitä mainiointa alustaa ja autosta Woodia ottaessani sain taas todeta, että jäljelle oli Woodikin menossa. Luottavaisin mielin siis lähdettiin kävelemään kohti lähtöpaalua. Paalulta lähetys ja silmät ja sormet ristiin että koira tekee sen mitä se osaa ;)

Esineet löytyvät komeasti! (C) Niina Heinonen

Woodi lähti ajamaan niin täydellisesti kuin se vain osaa. Nenä maassa, joka ikisen askeleen ajaen, rauhallisesti ja varmasti. Minä vain himmailin perässä ja hymyilin, että ei ainakaan jäänyt niin lyhyeksi tämä jälki mitä rotumestaruuksissa ;) Yhtäkkeä koira löi maahan. Mietin hetken, että apua, ei kai se edes osaa valeilmaista. Sitten tajusin, että ollaanhan tässä tultu jo melkoinen matka ensimmäistä suoraa, ainakin se 250 askelta joka on vähimmäismäärä ennenkuin esine voi kokeessa olla, että kyllä siellä tosiaan voi jo esine olla. Kävelin Woodin tykö ja siellähän se prikulleen etutassujen välissä pikkiriikkinen esine pilkotti. Nostin sen, tuomari hyväksyi ja ei muuta kuin lähettämään koiraa jatkamaan. Woody lähtikin ihan hyvin esineeltä jatkamaan, kerran se vilkaisi minua ja luulenpa sen hetken ihmetelleen että mitenkäs tästä esineestä ei tullutkaan palkkaa. Meno kuitenkin jatkui yhtä varmana kuin siihenkin asti. Hymy alkoi vain levetä ;) Suoraa porskutettuamme lähti Woodi yhtäkkeä oikealle, minä hetken ajan ehdin hämmentyä, että tämmösiin traktorin jälkiinkö oli muka kulma tehty ja se hetki oli näimmä meille liikaa. Woodi pyörähti takaisin. Pitkältä tuntuvan ajan Woodi pyöri ja haki hajua, minä seisoin edelleen kuin patsas alkuperäiseen menosuuntaamme. Lopulta Woody jäi seisomaan :( Tuomarin kehotuksesta käskin sitä uudelleen jäljelle. Woody lähti hakemaan jälkeä edestäni mutta palasi takaisin hölmistyneen ilmeen kera, että ei täällä mitään ole. Kisamme päättyi sitten siihen. Tällä kertaa tajusin kuitenkin pyytää, että saan ajaa seuraavalle esineelle ja pääsen kiittämään koiraa. Kysyessäni mihin päin jälki jatkuu, sain tietää että seisoin itse täsmälleen kulmassa! :/ Käännyin 90 astetta ja otin Woodin lyhyempään liinaan ja käskin jäljelle ja niin sitä pyyhällettiin sitten toiselle esineelle, jossa jälleen mainio suora ja tarkka ilmaisu ja siitä lähdettiinkin sitten tsempaloilla autolle :) Saldona 10 pistettä toisesta FH-kokeestamme. Woodiin olin silti tyytyväinen. Se ajoi teknisesti juuri niin tarkasti kuin treeneissäkin. Kulmassa meille tuli ongelmia ja hiukan jäi harmittamaan, että mitä olisi tapahtunut kun olisin luottanut koiraan, että kulma siinä oli ja kääntynyt sen 90 astetta ennenkuin käskytin koiraa uudestaan? Jossitteluhan kuitenkin on turhaa ja ehkä näistä kahdesta koekäynnistämme olen oppinut, että kestoa ja uskoa pitää vielä valaa meihin molempiin vaikka teknisesti ajo onkin todella kaunista. Woodi on hieno koira ja mahtava nenäinen kaveri, jonka kanssa on tällä kaudella saatu paljon aikaan jälkihommissa. Vielä oltiin liian raakileita kisoihin, mutta ensi vuonna on uusi vuosi ja pitkä treenikausi laittaa kestot ja uskot vielä kuntoon :)

Woodin agilitytreenejä kesältä (C) Leena Partanen

Sunnuntai huilailtiin ja maanantaina suunnattiin sitten Kokkolaan agilitytreeneihin katsomaan millä mallilla olivat vieraat kontaktiesteet ennen seuraavan viikonlopun Kokkolan agikisoja. Kohtuu hyvin woody meni nyt kontaktit ja Sailalta saatiin vielä lisävinkkejä niiden varmaksi tekemiseen. Kiitos vain Saila avusta! Näitten treenien jälkeen oli Kokkolan kisoihin vähän enemmän odotuksia Pyhäjärven kisojen jäljiltä ;)

Minun suosikki colliepoika Pörrö <3
 

Maanantai illaksi ajelinkin sitten Kannukseen piirimestaruustokoon ilman yhtäkään omaa koiraa. Kisaamaan silti pääsin, sillä olin saanut kunnian ohjata treenikaverini Kaarinan Pörrö-collieta EVL luokassa. Keväällä olin pari kertaa vienyt sen häiriökoiraksi oman seuramme kisoissa ja nyt oli takana 3 treenikertaa tämän karvakuonon kanssa. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin se toimi niin vähillä treeneillä vieraalle ihmiselle! Kisaaminen EVL-luokassa oli minun ensimmäinen kertani ja oli todella mukava päästä se nyt kokemaan näin osaavan kaverin kanssa :) Kiitos vain Kaarina luottamuksesta! Pörrö on niin ihana! :)

Viikon välipäivät sitten vähän huilittiin koehommista ja lähinnä geokätköiltiin, mutta lauantaian suunnattiin vielä Kokkolaan agilitykisoihin Woodin kanssa. Aamulla tuntui kyllä että jään kotiin, kun auton päällä oli sormenpaksuinen umpijää kerros. Onneksi en silti jäänyt, sillä hienoa työtä teki meidän Woody ja hommasi meille pääsyliput/pakkosiirron agilityn kakkosluokkiin! :)

 

1. radan tuloslista :)

 Ensimmäinen rata oli kohtuu simppeli ilman suurempia ongelmapaikkoja. Meidän painajaisemme keinu puuttui myös radalta ja näinkin siinä heti meidän mahdollisuutemme ;) Päätin ottaa varman päälle ja kohtuu rauhassa Woodia sitten ohjasinkin radalla. Koirapoika oli kyllä melkoisen unessa ja maaliin päästyämme ilman ratavirheitä, jäi mieltä kaihertamaan, että riittiköhän aika kun niin verkkaisella temmolla radalla mentiin ;) Woodia autoon viedessäni kuulin kun kuulutettiin sen hetkinen kärkikolmikko ja kuuluttaja kuulutti, että kolmantena olisi bortsu ajalle -0,09. Silloin ajattelin, että meidän aikamme ei riittänyt, mutta palattuani halliin oli ilo ylimmillään kun tuloslistalla kolmantena komeilikin Woody-poika! :) Ei turhan tiukalle jäänyt se LUVA ;)

 

2. radan tuloslista

Toinen rata olikin sitten heti vähän mutkikkaampi sisältäen hyviä vedätys pätkiä, mutta myös tiukkoja mutkia. Esimerkiksi kepeille tultiin "väärältä" puolen 45 asteen kulmassa ja sieltä lähdettiin taas tiukassa kulmassa suoraan keinulle. Rataan tutustuessani meitin, että saapa nähdä miten meidän keinun kanssa käy ja päätinkin sitten, että tämä rata vedetään täysiä, hyvällä innolla ja toivotaan että Woodin itsetunto on keinulla kohdillaan kun muu rata on siihen mennessä vedetty kunnon draivilla ;) Niin sitä sitten lähdettiin liikkeelle ja melkoiseen vauhtiin Woodin sainkin: hyppy, puomi, putki, muuri, putki, hyppy ja sitten oltiinkin jo kepeillä ja selätettiin se pirun keinukin! Tässä vaiheessa alkoi vähän puntit tutista kun tajusin, että edessä ei ole enää suurempia ongelmia ja että nyt vain minun piti pitää paketti kasassa ja kertoa Woodille oikein, että mihin mennään. Ja niin sitä selvittiin maaliin yli 5 sekkaa alta ihanneajan ilman ratavirheitä ja napattiin toinen LUVA putkeen! Siispä agility SERTI kainalossa lähdettiin näistä keimeistä kotiin päin. Lähtöpassit kakkosluokkaan oli hommattu, takana niin koiralla kuin omistajalla 5 agilitykisaa koskaan! :)