Hui hai kun maaliskuu vetää jo loppuaan ja kesää kohti mennään. Pää on täynnä suunnitelmia, suuria haaveita ja niitä pienempiä etappeja <3
Ennen kesän kisakautta halusin tsekkailla Woodin terveyspuolen kuntoon, koska alkaahan tuolla kisatoverilla olla jo ikää etenkin agilityä ajatellen. Lisäksi mieltä hieman kaihersi viime kesän lihasjumit jotka veivät aika pitkän aikaa agilityn saralta ennenkuin tajusin, että hierojalle on koira vietävä. Kesästä lähtien olenkin huollattanut Woodin vajaan kahden kuukauden välein säännöllisesti hierojalla ja puolen vuoden välein osteopaatilla. Hierojan kanssa on selkeästi jo huomattu, että kesän jumi ei ole tehnyt paluuta - ei edes yrittänyt. Myös osteopaatti kertoi tammikuussa mukavaa tarinaa siitä, että käsissä on aivan kuin eri koira nyt kun Woodia on huollettu säännöllisesti. Ainoa asia mitä hän vielä mietti oli lapojen alueen liikkumattomuus koiran rangassa. Niimpä sitten ilmeisesti ylitarkka koiran omistaja kiikutti Woodin selkäkuviin :P kolmannen kerran vaikka aina se on tervettä selkää näyttänyt valaisuissa :D Suurin huoleni oli varmasti se, että jos siellä jotain pientäkään muutosta on, niin en halua Woodia agilityllä enää rasittaa niin rakas kuin se laji meille molemmille onkin..
Samalla kun napattiin Woodista selkäkuvat koko matkalta putsattiin myös koirapojan hampaisto ja tehtiin muutenkin perus tsekkaukset että onko kaikki kunnossa. Terveen papereitahan sitä tuli ihan kaikista osioista ja selkäkin edelleen ihan täyttä priimaa, ei spondarin alkujakaan missään vaikka kovaa on elämässä paineltu välillä ;) Ainoa asia jolla omistajaa hieman säikäytettiin oli, kun kuvaaja ja eläinlääkäri alkoivat puhua, että onko Woodin sydän hieman suurentunut. Koiran sydän on normaalisti kuulemma 3 kylkiluunväliä ja Woodilla se oli 3,5. Tietenkin heti kotiin päästyäni piti tsekata Woodin edelliset selkäkuvat ja niissä sydän oli samankokoinen joten liekö sitten ihan vain tilastopoikkeama :) Ja niin se eläinlääkärikin kyllä heti sanoi, että ei se mitta nyt ihan niin tarkka ole ;) Toinen asia mikä kuvauksissa huomattiin oli, että Woodilla oli aika paljon kaasua mahassaan ja suolistossaan. Olenkin laittanut merkille että sitä on viime aikoina närästänyt jonkin verran ja niimpä katsellaan nyt ruoan vaihtoa varmuuden varalta.
Terveyspuolen hyvien uutisten lisäksi sain myös tiedon, että Woody on Suomen Valkoinenpaimenkoira yhdistyksen vuoden 2017 agility valkkari. Aika mahtavaa! :) Missio pysyä joka vuosi jossain lajissa kolmen parhaan joukossa yhdistyksen listoilla on vielä onnistunut :P Saa nähdä pystytäänkö enää jatkamaan putkea tänä vuonna ... ;)
keskiviikko 28. maaliskuuta 2018
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Vuoden ekat agilitykisat
Woodin kanssa startattiin kisavuosi 2018. Tällä kertaa agilityn merkeissä. Lähellä kyllä oli, että starttaamatta olisi jäänyt sillä jotenkin niin paljon vastusti lähteminen kisoihin tällä kertaa :P Ei siinä, etteikö kisaintoa olisi ollut, mutta jäätynyt auton kontti, uusimaton lisenssi ja viimeisen illan ilmoittautuminen osaavat kyllä lyödä vähän kapuloita rattaisiin ;)
Suuntasimme kisareissullamme Kuopioon, jossa Katarina Virkkala tuomaroi kaksi rataa ja Eeva-Liisa Pohjonen sitten kolmannen. Aiemmalta Kuopion reissulta olimme palkinnoksi saaneet ilmaista starttirahaa, joten siksi suunta vähän erikoisempaan kisapaikkaan meille :)
Ensimmäisenä ratana kilpailtiin hyppyrata. Siihen oli kyllä osattu lyödä takakiertoja mukavasti vähän joka paikkaan ja tarkkana sai olla myös keppien viennin kanssa. Lähdössä kuultu etenemä 3,8 m/s merkitsi jo sitä, että tällä rataprofiililla me ei parhaimpanakaan päivänä siihen pystyttäisi, joten lähdettiin sitten hakemaan hyvää mieltä ja puhdasta rataa :) Ja se me tehtiin. Puhdas rata yliajalla. Hieman oli tahmeaa tosin meno ja Woody ei oikein edennyt. Liekö pitkä tauko tehnyt tekojaan ja kumpikin vähän taas muisteltiin, että miten tämä meidän yhteistyö sujuu ;)
Toisella radalla tulivat kaikki kontaktiesteet kehiin ja edelleen takakierrot oli nostettu kunniaan ;) Etenemä 3,5 m/s oli sellainen, että siihen me kyllä pystyttäisiin vaikka vähän jotain sattuisikin, joten fiilis oli hyvä. Woody vain edelleenkin oli vähän tahmea ja niimpä kun A:n kontaktilta otimme vitosen, yllytin sitä radalla ihan tosissani että sain sen hereille, välittämättä muista virheistä. Loppuradan se kulkikin sitten paremmin :) Ja teki todella hienon keinun!
Kolmas rata olikin sitten niin kiva, että en meinannut malttaa millään milloin pääsisin sen juoksemaan. Takakierrot oli jätetty pois ja rata oli tilava, pitkillä vientiväleillä. Nyt saisi koirapoika juosta! :) Hieman itseä arvelutti, että kulkeekohan Woody vieläkään ja mietitytti että mikäs tässä nyt mättää. Alkaako oikeasti vain ikä tulla vastaan, koska selvästi koira kyllä lajista edelleen tykkää.. Onneksi sain unohtaa mietintäni, sillä tällä radalla Woody kyllä kulki. Harmitukseksi pari kämmiä ohjauksissa radalla kävi, jotka veivät arvokkaita sekunteja ja keinulle tulimme liian pitkällä välillä toisiimme ja siinä taas hieman keikuttiin. Minun mokani täysin kyllä. Kepeillä näkyi, että Woody alkoi väsyä, mutta loppusuoralla se irtosi komeasti eteenpäin. Lihaskuntoa jälleen siis ylös pikku hiljaa ja katsellaan sitten maaliskuun lopussa seuraavia kisoja :)
Kaiken kaikkiaan mukava startti kahdella puhtaalla radalla tähän vuoteen :) Meillä oli hauskaa ja se on pääasia :) Hieman tosin harmittaa, että molemmat agiradat olivat ihan todella mentäviä ja ihanneajat sellaisia että niihin olisimme kyllä pystyneet, mutta ei mahda mitään että hieman oli tauko laittanut meitä jäihin ;) Toivotaan, että tulevaisuudessakin vielä tällaisia mentäviä ihanneaikoja tulee meille vastaan :) Viime vuonna hieman alkoi turhauttaa kun meidän parhaimmillakaan radoilla emme ihanneaikoihin yltäneet ;)
Suuntasimme kisareissullamme Kuopioon, jossa Katarina Virkkala tuomaroi kaksi rataa ja Eeva-Liisa Pohjonen sitten kolmannen. Aiemmalta Kuopion reissulta olimme palkinnoksi saaneet ilmaista starttirahaa, joten siksi suunta vähän erikoisempaan kisapaikkaan meille :)
Ensimmäisenä ratana kilpailtiin hyppyrata. Siihen oli kyllä osattu lyödä takakiertoja mukavasti vähän joka paikkaan ja tarkkana sai olla myös keppien viennin kanssa. Lähdössä kuultu etenemä 3,8 m/s merkitsi jo sitä, että tällä rataprofiililla me ei parhaimpanakaan päivänä siihen pystyttäisi, joten lähdettiin sitten hakemaan hyvää mieltä ja puhdasta rataa :) Ja se me tehtiin. Puhdas rata yliajalla. Hieman oli tahmeaa tosin meno ja Woody ei oikein edennyt. Liekö pitkä tauko tehnyt tekojaan ja kumpikin vähän taas muisteltiin, että miten tämä meidän yhteistyö sujuu ;)
Toisella radalla tulivat kaikki kontaktiesteet kehiin ja edelleen takakierrot oli nostettu kunniaan ;) Etenemä 3,5 m/s oli sellainen, että siihen me kyllä pystyttäisiin vaikka vähän jotain sattuisikin, joten fiilis oli hyvä. Woody vain edelleenkin oli vähän tahmea ja niimpä kun A:n kontaktilta otimme vitosen, yllytin sitä radalla ihan tosissani että sain sen hereille, välittämättä muista virheistä. Loppuradan se kulkikin sitten paremmin :) Ja teki todella hienon keinun!
Kolmas rata olikin sitten niin kiva, että en meinannut malttaa millään milloin pääsisin sen juoksemaan. Takakierrot oli jätetty pois ja rata oli tilava, pitkillä vientiväleillä. Nyt saisi koirapoika juosta! :) Hieman itseä arvelutti, että kulkeekohan Woody vieläkään ja mietitytti että mikäs tässä nyt mättää. Alkaako oikeasti vain ikä tulla vastaan, koska selvästi koira kyllä lajista edelleen tykkää.. Onneksi sain unohtaa mietintäni, sillä tällä radalla Woody kyllä kulki. Harmitukseksi pari kämmiä ohjauksissa radalla kävi, jotka veivät arvokkaita sekunteja ja keinulle tulimme liian pitkällä välillä toisiimme ja siinä taas hieman keikuttiin. Minun mokani täysin kyllä. Kepeillä näkyi, että Woody alkoi väsyä, mutta loppusuoralla se irtosi komeasti eteenpäin. Lihaskuntoa jälleen siis ylös pikku hiljaa ja katsellaan sitten maaliskuun lopussa seuraavia kisoja :)
Kaiken kaikkiaan mukava startti kahdella puhtaalla radalla tähän vuoteen :) Meillä oli hauskaa ja se on pääasia :) Hieman tosin harmittaa, että molemmat agiradat olivat ihan todella mentäviä ja ihanneajat sellaisia että niihin olisimme kyllä pystyneet, mutta ei mahda mitään että hieman oli tauko laittanut meitä jäihin ;) Toivotaan, että tulevaisuudessakin vielä tällaisia mentäviä ihanneaikoja tulee meille vastaan :) Viime vuonna hieman alkoi turhauttaa kun meidän parhaimmillakaan radoilla emme ihanneaikoihin yltäneet ;)
Mennyt vuosi 2017, tervetuloa 2018!
Vuosi 2017 on takanapäin. Vuosi joka toi paljon iloa ja onnistumisen tunteita, mutta myös vuosi joka vei minulta yhden rakkaan. Iloja ja suruja, niistähän se elämä on tehty.
Giaran osalta vuosi 2017 oli ok. Koiraystäväni on selkeästi vanhentunut. Päiväunet maittavat useammin ja kerrallaan ei enää mitään maraton lenkkejä hän jaksa, mutta seuraneitinä kulkee kyllä näppärästi niin asuntoautoreissuilla kuin kisamatkoillakin! Jossain vaiheessa syksyä mietin jo, että liekö Giara näkee vuotta 2018 kun askel oli raskaampi, mutta sitten taas on ollut parempi kausi ja lelut saavat sisällä kyytiä tämän sankarin toimesta. Vuoteen 2018 toivon, että Giara saa elää elämisen arvoista elämää mahdollisimman pitkään. Toivon, että vuoden päästä voisin edelleen kirjoittaa sen olevan ok kunnossa ikäisekseen. Mutta lupaan myös sen, että jos vanhan koiran kroppa ei enää pysy hänen nuoren pääkoppansa mukana, niin osaan myös luopua. Minun on pakko.
Wandalle jouduin jättämään hyvästit viikkoa ennen jouluaattoa. Tänne blogiin en ole missään vaiheessa pystynyt asiasta kirjoittamaan, koska kaikki muistot ja kuvat ovat tuoneet vain möykyn kurkkuuni. Nyt kun aikaa on mennyt hieman enemmän, ymmärrän, että näin oli parempi. Jotenkin vain minun oli niin vaikea sulattaa sitä, että lokakuussa märkäkohdulta pelastetun ystäväni piti olla hyvässä kuosissa, ja kuitenkin menetin sen joulukuussa todennäköisesti spondyloosisillan murtumaan. Kohtuleikkauksen jälkeen en todellakaan uskonut, että Wanda lähtisi ennen Giaraa. Se oli niin elämäniloinen ja pirteä. Mutta elämä opetti, jokainen päivä voi olla viimeinen.
Nyt suurimman surun hälvettyä olen muistellut Wandaa - paljon. Muistan vieläkin kun ensi kerran kävin sitä katsomassa. Minulle piti tulla alunperin ihan eri pentu, mutta niin vain Wanda valtasi sydämeni ja muutaman lisämuuttujan kautta sen omakseni sain. Yhteinen taipaleemme alkoi Turusta junalla kohti Pohjanmaata. Se oli niin helppo pentu. Sosiaalinen ja rohkea. Kiltti kuin mikä. Ainoa asia mitä Wanda tuhosi koko elämänsä aikana oli meidän nettipiuhamme pariin otteeseen. Ja sekin vain siitä syystä, että se sattui kulkemaan Wandan lempi nukkumapaikan ohi ja pikkupennulla joskus suu kävi unissaankin ;) Ai niin, ja saihan Wanda aikamoisen tuhon aikaan sitten vanhempana minun autoni sisältöön - mutta se on toinen tarina se ;)
Wanda sai jotenkin taas kipinän koiraharrastuksiin heräämään minussa. Nuoren tytön vuodet hieman pidättyväisen Giaran kanssa eivät olleet olleet ihan ongelmattomia ja jotenkin oli niin mahtavaa liikkua Wandan kanssa, joka oli kaikkien ihmisten ystävä. Näyttelyihin uskaltauduttiin ensin ja sitten jo kohta olinkin kummankin koirani kanssa takaisin toko harrastuksen parissa. Niin, joskus silloin vuonna 2008.. ;)
Minulla olisi niin paljon kirjoitettavaa Wandasta. Kaikista yhteisistä seikkailuistamme, näyttelyreissuista, ei niin onnistuneista tokokokeista, Wandan ihanista pennuista ja vauhdikkaista reissuista vetoharrastuksemme parissa. Paljon olisi kerrottavaa myös vuosista, jotka vieläkin painavat olkapäilläni, vuosista jolloin Giara ja Wanda alkoivat tappelemaan keskenään. Vuosista, jolloin menetin suhteeni Wandaan. Minulla oli jotenkin aina huono omatunto siitä, että Wanda ja Giara eivät voineet olla yhdessä. Etenkin Wandan osalta. Se kun olisi niin mielellään ollut kaikessa perheen touhuissa mukana - täysinäisenä perheenjäseneä. Aina jotenkin tuudittauduin sillä, että kun Giarasta aika jättää, niin Wandakin saa vielä uudelleen elää sitä elämää, jossa se saa aina olla meidän ihmisten kanssa touhuamassa. Sitten Wanda kuoli. Se ei ehtinyt enää kokea sitä "normaalia" perhe-elämää. Minä olin epäonnistunut.
Onneksi synkkienkin ajatusten välistä paistaa aina aurinko. Wanda sai viimeisiä kuukausinaan olla paljon kyllä meidän kanssa. Se ehti käydä Jarin kanssa vielä mökillä. Ja aina muutenkin kun olimme reissun päällä, oli Wanda se koirista joka sai tulla mukaan. Se oli niin helppo matkustuskaverikin. Maassa kuin maassa, millä tahansa matkustusvälineellä.
Vuoteen 2018 joudun lähtemään ilman Wandaa. Koko meidän laumamme elämä on muuttunut suuresti, kun enää ei aamuisin, illoin ja päivällä käydä lenkkejä kahdessa erässä. Koirissa se hieman näkyykin. Ajatuksissani tosin, Wanda kulkee edelleen mukana <3
Woodin kanssa vuosi 2017 oli kovin onnistunut :) Näyttelyissä kävimme varmasti ainakin vuoden tauon jälkeen nappaamassa toisen sertimme ja sitä myöten vuonna 2018 pitäisi varmaan sen verran ryhdistäytyä, että se viimeinen serti käytäisi jostakin kaivelemassa :) Vielä ei tosin ole löytynyt oikein soppelia näyttelyä, mutta jospa sieltä nyt ainakin joku löytyisi :)
Tottelevaisuuskokeissa emme kilpailleet ollenkaan vuonna 2017, mutta kun valkkareiden rotumestaruudet vuonna 2018 tulevat taas Sieviin niin pakko kai se on kaivaa tokohommat laatikoista ja alkaa töihin :) Kauko-ohjauksia olenkin jo alkanut taas treenata sisällä kuntoon ja lumien sulettua sitten ruvetaan ruutua työstämään tosissaan. Josko se voittajan ykköstulos ehdittäisi vielä tokosta saada :)
Agilityssä vuosi 2017 piti sisällään monenlaista. Alkuvuosi meni oikeastaan kokonaan hukkaan, kun Woody alkoi jättää keppien viimeistä väliä tekemättä. Alkuun en tajunnut miksi, kunnes ongelma oli jo niin paha, että me ei oltukaan enää niin varmoja puhtaiden ratojen tekijöitä. Sittenpä onneksi vein Woodin eka kertaa elämässään hierojalle ja lavathan siellä olivat kivikovana. Yksi hierontakerta auttoikin heti ja jo viikon päästä siitä minulla oli taas se innokas ja vikkelä agilitykoirani. Ja niin sitä napattiin sitten ensimmäinen serti kolmosluokista ja laitettiin Woodin valiokello käyntiin! Vuoden mittaan hierontoja jatkettiin säännöllisesti ja nyt tammikuussa kävimme vielä osteopaatilla varmistelemassa, että kaikki on kunnossa. Sieltä saatiinkin palautetta, että loistavassa kunnossa on Woody ikäisekseen ja ihan eri koira kuin viime kesänä ekalla ostopaatti reissullaan. Säännöllinen hieronta on selkeästi tehnyt sille hyvää. Lapojen välissä kuitenkin edelleen oli sanomista, liikkumaton alue jota ei oikein varmasti voinut sanoa onko normaalia tälle koiralle vai jotain muutosta. Varmuuden vuoksi siis todennäköisesti kuvat käyn vielä nappaamassa sopivassa välissä niin saan itselleni mielenrauhan. Vajaa kaksi vuotta sittenhän on Woodin selkä kuvattu kauttaaltaan terveeksi joten mitään hirmu vakavaa siellä varmasti ei ole :) Muutoin osteopaatiltakin tuli lupa antaa palaa agilityradoilla vaikka parikin vuotta ;) Woodilta itseltään jos kysyttäiis niin hän olisi varmaan jo kisaamassa täyttä häkää. Niin mukavaa tuo laji tuntuu hälle olevan ;) Mutta kun kyseessä ei kuitenkaan ole ihan nuorin koirapoika enää, niin minä haluan olla varma :)
Ai niin ja rally-toko, tuo laji jota en koskaan aikonut ottaa sen vakavemmin ;) Hullua miten nyt tämä laji on nykäissyt minut ihan täysin imuunsa. Ja se on niin mukavaakin! :) Vuoden 2017 alkutilannehan oli se, että Woodi oli kisannut itsensä avoimesta voittajaan mutta ei startannut siellä kertaakaan. Alunperin ajattelin, että ei Woody siellä varmaan tule koskaan starttaamaankaan koska en halunnut pilata meidän hyvää vasemmanpuolen seuruuta opettamalla oikean puolen seuraamisen. Sitten seurakaverit vetivät oikeista naruista kesäkuun alussa. " Henna, seuran kokeessa ois tilaa. sulla on 10 päivää aikaa treenata". Ensin ajatus nauratti. Kymmenessä päivässä koira avoimesta voittajaan kun sillä ei ollut oikealla puolen seuraamista. juupa juu. Ilmeisen paljon on kuitenkin kunnianhimoa meikäläisessä ku haaste jäi soimaan päähän ja niin sitä sitten kymmenessä päivässä opetettiin Woodille puolenvaihdot vasemmalta oikealle ja se oikealla seuraaminen :P Eihän se ihan näteintä ollut, mutta sellaista joka riitti rally-tokoon. Ja niin vain sitten vuoden mittaan kolme kisaa voittajassa käytiin ja kaikista hyväksytyt tulokset napattiin. Komeimpana kirskikkana kakun päällä rally-tokon SM-kisoista voittajaluokasta yli 90 pistettä ja sijoitus neljäs(!) kaikista voittajaluokan koirista. Kolmannen kanssa olimme samala pistemäärällä, mutta ajalla hävisimme. Kaukana ei ollut siis palkintopalli isoissa kisoissa ;)
Sm-kisojen jälkeen saimme kuulla, että valkkareille järjestetään rodun historian ensimmäiset rally-tokon rotumestaruudet Turussa itsenäisyyspäivänä ja taas ei yllytyshullu paljon enempää tarvinnut. Mestariluokan kyltit esiin ja treenaamaan. Ihan kaikkia kylttejä en tuossa ajassa ehtinyt varmoiksi saada ja melko tärisevin käsin sitä Turkuun ajeltiin. Siellä rotumestaruusradalla osuikin sitten 3 kylttiä, jotka Woodilta eivät oikein treeneissäkään vielä sujuneet ja mietin, että taisi tulla hukkareissu. Ihmekaveri tuo Woody silti on, että saimme ihan kohtuudella pisteitä kasaan; 84p ekasta mestariluokan kisasta ja niin oli rotumestaruus kotiintuomisina :) Lisäksi kirsikkana kakun päällä myös Kowhai-teamin joukkuerotumestaruus hyvässä porukassa ;)
Vuoteen 2018 nyt sitten joudun myöntämään, että rally-tokoa tullaan kisaamaan varmasti. Tavoitteena tietysti RTK4 ja katsotaan miten tiukassa ne valionarvotulokset olisivat että josko siihen olisi mahdollisuus ;)
Isona haaveena olisi nyt myös ajan kanssa alkaa jälleen ajelemaan peltojälkijuttuja, mutta saa nähdä mihin päivät riittävät ;)
Vuodelle 2018 tavoitteena olisi myös saada pieniä valkoisia valkoisenpaimenkoiran alkuja maailmaan, Woodilla siis suunnitteilla kaksi pentuetta ja todella koko sydämestäni toivon, että nämä saadaan onnistuneesti syntymään ja toki vielä enemmän toivon, että tämä vuosi toisi minulle sen Woodin pojan, josta olen vuosia jo haaveillut <3
Giaran osalta vuosi 2017 oli ok. Koiraystäväni on selkeästi vanhentunut. Päiväunet maittavat useammin ja kerrallaan ei enää mitään maraton lenkkejä hän jaksa, mutta seuraneitinä kulkee kyllä näppärästi niin asuntoautoreissuilla kuin kisamatkoillakin! Jossain vaiheessa syksyä mietin jo, että liekö Giara näkee vuotta 2018 kun askel oli raskaampi, mutta sitten taas on ollut parempi kausi ja lelut saavat sisällä kyytiä tämän sankarin toimesta. Vuoteen 2018 toivon, että Giara saa elää elämisen arvoista elämää mahdollisimman pitkään. Toivon, että vuoden päästä voisin edelleen kirjoittaa sen olevan ok kunnossa ikäisekseen. Mutta lupaan myös sen, että jos vanhan koiran kroppa ei enää pysy hänen nuoren pääkoppansa mukana, niin osaan myös luopua. Minun on pakko.
Wandalle jouduin jättämään hyvästit viikkoa ennen jouluaattoa. Tänne blogiin en ole missään vaiheessa pystynyt asiasta kirjoittamaan, koska kaikki muistot ja kuvat ovat tuoneet vain möykyn kurkkuuni. Nyt kun aikaa on mennyt hieman enemmän, ymmärrän, että näin oli parempi. Jotenkin vain minun oli niin vaikea sulattaa sitä, että lokakuussa märkäkohdulta pelastetun ystäväni piti olla hyvässä kuosissa, ja kuitenkin menetin sen joulukuussa todennäköisesti spondyloosisillan murtumaan. Kohtuleikkauksen jälkeen en todellakaan uskonut, että Wanda lähtisi ennen Giaraa. Se oli niin elämäniloinen ja pirteä. Mutta elämä opetti, jokainen päivä voi olla viimeinen.
Nyt suurimman surun hälvettyä olen muistellut Wandaa - paljon. Muistan vieläkin kun ensi kerran kävin sitä katsomassa. Minulle piti tulla alunperin ihan eri pentu, mutta niin vain Wanda valtasi sydämeni ja muutaman lisämuuttujan kautta sen omakseni sain. Yhteinen taipaleemme alkoi Turusta junalla kohti Pohjanmaata. Se oli niin helppo pentu. Sosiaalinen ja rohkea. Kiltti kuin mikä. Ainoa asia mitä Wanda tuhosi koko elämänsä aikana oli meidän nettipiuhamme pariin otteeseen. Ja sekin vain siitä syystä, että se sattui kulkemaan Wandan lempi nukkumapaikan ohi ja pikkupennulla joskus suu kävi unissaankin ;) Ai niin, ja saihan Wanda aikamoisen tuhon aikaan sitten vanhempana minun autoni sisältöön - mutta se on toinen tarina se ;)
Wanda sai jotenkin taas kipinän koiraharrastuksiin heräämään minussa. Nuoren tytön vuodet hieman pidättyväisen Giaran kanssa eivät olleet olleet ihan ongelmattomia ja jotenkin oli niin mahtavaa liikkua Wandan kanssa, joka oli kaikkien ihmisten ystävä. Näyttelyihin uskaltauduttiin ensin ja sitten jo kohta olinkin kummankin koirani kanssa takaisin toko harrastuksen parissa. Niin, joskus silloin vuonna 2008.. ;)
Minulla olisi niin paljon kirjoitettavaa Wandasta. Kaikista yhteisistä seikkailuistamme, näyttelyreissuista, ei niin onnistuneista tokokokeista, Wandan ihanista pennuista ja vauhdikkaista reissuista vetoharrastuksemme parissa. Paljon olisi kerrottavaa myös vuosista, jotka vieläkin painavat olkapäilläni, vuosista jolloin Giara ja Wanda alkoivat tappelemaan keskenään. Vuosista, jolloin menetin suhteeni Wandaan. Minulla oli jotenkin aina huono omatunto siitä, että Wanda ja Giara eivät voineet olla yhdessä. Etenkin Wandan osalta. Se kun olisi niin mielellään ollut kaikessa perheen touhuissa mukana - täysinäisenä perheenjäseneä. Aina jotenkin tuudittauduin sillä, että kun Giarasta aika jättää, niin Wandakin saa vielä uudelleen elää sitä elämää, jossa se saa aina olla meidän ihmisten kanssa touhuamassa. Sitten Wanda kuoli. Se ei ehtinyt enää kokea sitä "normaalia" perhe-elämää. Minä olin epäonnistunut.
Onneksi synkkienkin ajatusten välistä paistaa aina aurinko. Wanda sai viimeisiä kuukausinaan olla paljon kyllä meidän kanssa. Se ehti käydä Jarin kanssa vielä mökillä. Ja aina muutenkin kun olimme reissun päällä, oli Wanda se koirista joka sai tulla mukaan. Se oli niin helppo matkustuskaverikin. Maassa kuin maassa, millä tahansa matkustusvälineellä.
Vuoteen 2018 joudun lähtemään ilman Wandaa. Koko meidän laumamme elämä on muuttunut suuresti, kun enää ei aamuisin, illoin ja päivällä käydä lenkkejä kahdessa erässä. Koirissa se hieman näkyykin. Ajatuksissani tosin, Wanda kulkee edelleen mukana <3
Woodin kanssa vuosi 2017 oli kovin onnistunut :) Näyttelyissä kävimme varmasti ainakin vuoden tauon jälkeen nappaamassa toisen sertimme ja sitä myöten vuonna 2018 pitäisi varmaan sen verran ryhdistäytyä, että se viimeinen serti käytäisi jostakin kaivelemassa :) Vielä ei tosin ole löytynyt oikein soppelia näyttelyä, mutta jospa sieltä nyt ainakin joku löytyisi :)
Tottelevaisuuskokeissa emme kilpailleet ollenkaan vuonna 2017, mutta kun valkkareiden rotumestaruudet vuonna 2018 tulevat taas Sieviin niin pakko kai se on kaivaa tokohommat laatikoista ja alkaa töihin :) Kauko-ohjauksia olenkin jo alkanut taas treenata sisällä kuntoon ja lumien sulettua sitten ruvetaan ruutua työstämään tosissaan. Josko se voittajan ykköstulos ehdittäisi vielä tokosta saada :)
Agilityssä vuosi 2017 piti sisällään monenlaista. Alkuvuosi meni oikeastaan kokonaan hukkaan, kun Woody alkoi jättää keppien viimeistä väliä tekemättä. Alkuun en tajunnut miksi, kunnes ongelma oli jo niin paha, että me ei oltukaan enää niin varmoja puhtaiden ratojen tekijöitä. Sittenpä onneksi vein Woodin eka kertaa elämässään hierojalle ja lavathan siellä olivat kivikovana. Yksi hierontakerta auttoikin heti ja jo viikon päästä siitä minulla oli taas se innokas ja vikkelä agilitykoirani. Ja niin sitä napattiin sitten ensimmäinen serti kolmosluokista ja laitettiin Woodin valiokello käyntiin! Vuoden mittaan hierontoja jatkettiin säännöllisesti ja nyt tammikuussa kävimme vielä osteopaatilla varmistelemassa, että kaikki on kunnossa. Sieltä saatiinkin palautetta, että loistavassa kunnossa on Woody ikäisekseen ja ihan eri koira kuin viime kesänä ekalla ostopaatti reissullaan. Säännöllinen hieronta on selkeästi tehnyt sille hyvää. Lapojen välissä kuitenkin edelleen oli sanomista, liikkumaton alue jota ei oikein varmasti voinut sanoa onko normaalia tälle koiralle vai jotain muutosta. Varmuuden vuoksi siis todennäköisesti kuvat käyn vielä nappaamassa sopivassa välissä niin saan itselleni mielenrauhan. Vajaa kaksi vuotta sittenhän on Woodin selkä kuvattu kauttaaltaan terveeksi joten mitään hirmu vakavaa siellä varmasti ei ole :) Muutoin osteopaatiltakin tuli lupa antaa palaa agilityradoilla vaikka parikin vuotta ;) Woodilta itseltään jos kysyttäiis niin hän olisi varmaan jo kisaamassa täyttä häkää. Niin mukavaa tuo laji tuntuu hälle olevan ;) Mutta kun kyseessä ei kuitenkaan ole ihan nuorin koirapoika enää, niin minä haluan olla varma :)
Ai niin ja rally-toko, tuo laji jota en koskaan aikonut ottaa sen vakavemmin ;) Hullua miten nyt tämä laji on nykäissyt minut ihan täysin imuunsa. Ja se on niin mukavaakin! :) Vuoden 2017 alkutilannehan oli se, että Woodi oli kisannut itsensä avoimesta voittajaan mutta ei startannut siellä kertaakaan. Alunperin ajattelin, että ei Woody siellä varmaan tule koskaan starttaamaankaan koska en halunnut pilata meidän hyvää vasemmanpuolen seuruuta opettamalla oikean puolen seuraamisen. Sitten seurakaverit vetivät oikeista naruista kesäkuun alussa. " Henna, seuran kokeessa ois tilaa. sulla on 10 päivää aikaa treenata". Ensin ajatus nauratti. Kymmenessä päivässä koira avoimesta voittajaan kun sillä ei ollut oikealla puolen seuraamista. juupa juu. Ilmeisen paljon on kuitenkin kunnianhimoa meikäläisessä ku haaste jäi soimaan päähän ja niin sitä sitten kymmenessä päivässä opetettiin Woodille puolenvaihdot vasemmalta oikealle ja se oikealla seuraaminen :P Eihän se ihan näteintä ollut, mutta sellaista joka riitti rally-tokoon. Ja niin vain sitten vuoden mittaan kolme kisaa voittajassa käytiin ja kaikista hyväksytyt tulokset napattiin. Komeimpana kirskikkana kakun päällä rally-tokon SM-kisoista voittajaluokasta yli 90 pistettä ja sijoitus neljäs(!) kaikista voittajaluokan koirista. Kolmannen kanssa olimme samala pistemäärällä, mutta ajalla hävisimme. Kaukana ei ollut siis palkintopalli isoissa kisoissa ;)
Sm-kisojen jälkeen saimme kuulla, että valkkareille järjestetään rodun historian ensimmäiset rally-tokon rotumestaruudet Turussa itsenäisyyspäivänä ja taas ei yllytyshullu paljon enempää tarvinnut. Mestariluokan kyltit esiin ja treenaamaan. Ihan kaikkia kylttejä en tuossa ajassa ehtinyt varmoiksi saada ja melko tärisevin käsin sitä Turkuun ajeltiin. Siellä rotumestaruusradalla osuikin sitten 3 kylttiä, jotka Woodilta eivät oikein treeneissäkään vielä sujuneet ja mietin, että taisi tulla hukkareissu. Ihmekaveri tuo Woody silti on, että saimme ihan kohtuudella pisteitä kasaan; 84p ekasta mestariluokan kisasta ja niin oli rotumestaruus kotiintuomisina :) Lisäksi kirsikkana kakun päällä myös Kowhai-teamin joukkuerotumestaruus hyvässä porukassa ;)
Vuoteen 2018 nyt sitten joudun myöntämään, että rally-tokoa tullaan kisaamaan varmasti. Tavoitteena tietysti RTK4 ja katsotaan miten tiukassa ne valionarvotulokset olisivat että josko siihen olisi mahdollisuus ;)
Isona haaveena olisi nyt myös ajan kanssa alkaa jälleen ajelemaan peltojälkijuttuja, mutta saa nähdä mihin päivät riittävät ;)
Vuodelle 2018 tavoitteena olisi myös saada pieniä valkoisia valkoisenpaimenkoiran alkuja maailmaan, Woodilla siis suunnitteilla kaksi pentuetta ja todella koko sydämestäni toivon, että nämä saadaan onnistuneesti syntymään ja toki vielä enemmän toivon, että tämä vuosi toisi minulle sen Woodin pojan, josta olen vuosia jo haaveillut <3
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Pentusuunnitelmia, awww :)
Woody on joulukuussa saanut tavata peräti kaksi ihastuttavaa valkkarineitoa <3 Molempien kanssa sujuivat ensi treffit sen verran hyvin, että paremmat treffit on sovittu ja näin ollen vuodelle 2018 odotamme Woodista kahta eri pentuetta tähän maailmaan. Peukut ja varpaat siis pystyyn, että nämä onnistuisivat :)
 |
| Dina <3 Woody treffeillä joulukuussa (C) Mirva Laine |
Ensin Woody tapasi ihastuttavan valkkarineito Dinan (Blancheneige) joulukuun alussa. Dina on vajaa 3 vuotias kaunotar, joka sai Woodin villittyä melkoisiin leikkeihin treffien aikana. Woodista ja Dinasta odotetaan pentuja Mihela's kenneliin keväälle 2018. Lisää yhdistelmästä voit lukea Woodin pennut sivulta sekä kennel Mihelasin omilta sivuilta :)
 |
| Woody ja Dina leikin pyörteissä <3 (C) Mirva Laine |
 |
| Woody <3 Vieno |
Joulukuun puolivälin tienoilla Woody tapasi sitten toisenkin morsian tarjokkaan. Aivan upean valkkarityttö Vienon <3 Woody ja Vieno viettivät mukavat treffit Pauanteen upeissa maastoissa toisiinsa tutustellen. Eikä menoa haitannut Vienon matkassa tulleet pentusetkaan ;) Sovittiin kuitenkin, että hieman intiimimmät treffit ovat luvassa sitten kesemmällä näille kahdelle. Tästä suunnitellusta yhdistelmästä voit lukea lisää Woodin pennut sivulta sekä kasvattajan: kennel Tarita´s sivulta :)
 |
| Woody <3 Vieno + seuraneiti ;) |
Näiden sovittujen astutusten myötä ovat Woodin hyppelyt nyt sitten hetkeksi sovittuina :) Mikäli nämä onnistuvat niin odotellaan rauhassa mitä saadaan maailmaan ja katsellaan sitten vieläkö Woodilla olisi rodulleen annettavaa :)
perjantai 8. joulukuuta 2017
Rally-tokon rotumestaruuskilpailut
 |
| (C) Amande Salanne |
Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivän kunniaksi käväisimme Woodi pojan kanssa Turkusessa rally-tokon ihka ensimmäisissä rotumestaruuskilpailuissa. Kyllähän täytyy sanoa, että hieman hullulta tuntui tämä harrastaminen kun ensin tiistaina tukkaputkella töiden jälkeen ajeli sen 6-7 tuntia Turkuun ja sitten keskiviikkona takaisin keskellä yötä. Mutta tehty mikä tehty ja onneksi ei ollut turha reissu :)
Turhaksi toki tämä reissu olisi äkkiä voinyt käydä. Rally-tokohan ei ole tähän asti koskaan ollut meille mitenkään isossa roolissa oleva laji. Alemmat luokat käytiin lähinnä siksi, että saimme aina Sievin kennelkerhon joukkueeseen alemman koirakon ja vähän samaan tapaan aikanaan tuli voittajakin tänä vuonna käytyä. Silloin mukana tosin oli myös treenikavereiden yllytystä, että voiko kymmenessä päivässä opettaa koiralle oikealla puolen seuraamisen ;) No kyllähän sen pystyi ;) Ja sitten meitä tarvittiinkin SM-rallytokojoukkueeseen ja piirinmestaruusjoukkueeseen ja kas kummaa, voittajakin oli yhtäkkeä käytynä.
Alunperin olin ajatellut, että ehkä ensi kesänä voisi katsella mestariluokkaa, mutta kun puskaradio lauloi, että Turkuun on tulossa valkkareiden eka rallytokomestaruus, niin eihän yllytyshullu paljon enempää tarvinnut. Treenin alkoivat ja mestariluokan kylttien opettelu starttasi.
Ihan ylpeä olen miten lyhyessä ajassa saimme mestariluokan kyltit kohtuudella haltuun. Selvästi koiran toko- ja agilitytausta helpottivat monien asioiden opettamista. Mutta ei mestariluokka enää ihan ilmatteeksi kyllä tullut ;) Rallytokon rotumestiksiin lähdettiin keskeneräisinä, sillä 3 mestariluokan kylttiä oli vielä vaiheessa ja eivät käytännössä onnistuneet ollenkaan treeneissäkään. Pieni todennäköisyyshän se kuitenkin on, että juuri nuo kyltit kaikista parista sadasta eri vaihtoehdosta osuisivat rotumestisradalle? ;)
 |
| Rotumestaruuksien mestarin ratapiirros |
Pieni ja pieni, kolmesta kyltistä kaksihan sinne osui ja toinen niistä vielä tuplana (360 oikealla oikeaan ja 270 oikealla oikeaan) . Ei ollut kauhean voittajaolo kun katsoi ratapiirrosta ja laskeskeli, että -10 kylttejä on kaksi, ilman pientä tuuria 3.. aika helposti jäisi tulos siis haaveeksi.
Viime hetken treeneistähän ei ole apua, sanotaan. Kaikkea voi silti koittaa ;) Ja niin me luppoaikamme kisapaikalla sitten Woodin kanssa käytimme siihen, että se peruutti edessäni ja pyöri oikealla puolellani oikealle lihapullaa seuraten imutustyylillä. Ei siinä ainakaan mitään ollut menetettävänä :P
 |
| (C) Amande Salanne |
 |
| Osa Kowhain joukkuueesta. Harmittavasti kaikkia ei saman kuvaan saatu... |
Väsynyt, mutta onnellinen ohjaaja kiittää kaikkia avusta taas tällä yhdellä etapilla harrastuksissani :) Kiitos treenikaverit vinkeistä koulutukseen ja etenkin siitä sääntötuntemuksesta! Ja kiitos ihana AK, joka piti minua mennessä ja tullessa puhelimen kautta hereillä melkoiset tunnit! ;)
tiistai 19. syyskuuta 2017
Rallytokon pm-kisat
Viime sunnuntaina kilpailtiin Keski-Pohjanmaan kennelpiirin rallytokon piirinmestaruuksista. Yskilöjuttuihinhan ei Woodilla ole asiaa, kun kilpaili vasta voittajaluokassa, mutta Sievin kennelkerhon joukkuueen mukana lähdettiin edustamaan.
Päivä oli kyllä jännittävä alusta loppuun saakka. Ajaessani kohti kisapaikkaa sain tietää, että alokasluokan koiramme teki 100 pisteen radan. Sievi johtoon 2 pisteen turvin. Avoimessa luokassa Sieviläinen teki 98p joten paljon paremmin ei olisi voinut mennä! Samalla siinä väliaika tietoja saadessani tajusin, että kello oli jo niin paljon, että minun pitäisi itse olla kisapaikalla! Ei mitään paniikkia, ei..
Saapuessani kisapaikalle oli muu joukkue jo vähän huolissaan vastassa. Onneksi tiimihenki on hyvä ja niin siinä samantien minulle opastettiin mistä löytyy ratapiirros ja että äkkiä ulos koiraa virittämään, että joukkue kyllä huutaa kun rataantutustuminen alkaa. Jotain pientä ehdin siinä Woodin kanssa tehdä, mutta tarpeilla käyttö kyllä jäi.. Rataantutustumiseen ja Woodi olikin sitten ensimmäinen koira radalla, joten en ehtinyt muutakuin tulla halliin ja samantien radalle. Oi voi..
Hyvällä tuurilla muutenkin kuutamolla olevalle koirapojalle oli ekaksi kyltiksi asetettu hyppy. Hyppy. No sehän toki tarkoittaa että agiltyradalla ollaan ja melko lentoon meinasi koira lähteä. Seuraava kyltti olikin sitten täysi fiasko. Aika taitava saa olla, että saa yhdeltä kyltiltä kerättyä -14 pistettä ;) Pari kylttiä vielä haahuiltiin ja mietin jo, että jätän leikin kesken kun Woody oli ihan väärässä moodissa, syy tietysti siihen minun ja huonon alkuvalmistelun. Onneksi sitten sain Woodin heräämään kun kerran hieman kovemmin herraa käskytin ja loppuradan se tekikin sitten taas omaan varmaan tyyliinsä. Tuloksena 84 pistettä ja voittajaluokan 2. sija sekä RTK3 ja pakkosiirto mestariluokkaan. Kaikki luokat puhtailla tuloksilla läpi tähän asti. Ei hullummin :)
Nämä kisat saivat kyllä minut miettimään taas kerran sitä, miten tärkeää on että koiran ehtii saada oikeaan moodiin ennen kisoja. Minullakin on joka lajiin omat rutiinit ja ne toimivatkin todella hyvin, paitsi näimmä jos niitä ei ehdi tehdä ;) Jatkossa on siis pidettävä minun tarkemmin huoli, että olen riittävän ajoissa paikalla rallytokokisojen osalta ja saan tehdä ne meidän normaalit rutiinit :)
Moni on vuosien varrella kysellytkin, että miten "koodaan" Woodin oikeaan mielentilaan ennen kisoja kun meillä on niin monta lajia . Kaikkihan on lähtenyt siitä, että pikkupennusta asti meillä on ollut omat rutiinit joka lajiin, jolloin Woody tietää kyllä jo autolta lähtiessä mitä ollaan menossa tekemään ja sitä myöten mielentilakin on oikea :) Agilityyn lähdetään aina ensin lämppälenkille ja pari koiraa ennne omaa vuoroa mennään kentän laidalle pyörimään. Juuri ennen kehään menoa haukutan Woodin aina ja annan olla hieman röyhkeäkin ja komentava, jotta se lähtisi radalle aina pieni "raivo" päällä ;) Tokossa meillä on aina ollut käytössä loppupalkka, joka Woodia odottaa autolla. Ennen kehään/treeneihin menoa me aina yhdessä laitamme loppupalkan valmiiksi auton viereen maahan ja sitten lähdetään autolta asti seuraamalla kentälle. Vire on lähes poikkeusketta oikea kaverilla, ainoa miinus on että joskus loppua kohden alkaa hieman nousemaan yli ja saattaa päästää pieniä äännähdyksiä etenkin jos seuraaminen on viimeinen liike. Palkka vetää jo puoleensa mutta kiltti koirahan ei minua kentälle kuitenkaan yksin jätä ;) Peltojäljelle lähdetään jälkiliinassa autolta asti, matkalla pissatus jos on hätä ja sitten rauhassa tasaista vauhtia kävellen jäljen päähän. Tähän lajiin ei sovi Woodin osalta minkäänlainen nostatus, koska motivaatiota jäljelle on ja paljon. Sellainen rauhallisuus täytyy pystyä säilyttämään, että eka askeleesta asti ajo on tarkkaa ;)
Rallytokoon minulla oli alkuun vaikeuksia löytää sitä rutiinia jolla kisoihin mennään, koska alunperin meidän ei ollut tarkoitus kisata tätä lajia oikeastaan ollenkaan. Sievin kennelkerhon joukkueessa käytiin kuitenkin usein edustamassa ja sitä myötä kivuttiinkin tähän tilanteeseen jossa seuraavaksi olisi vuorossa mestariluokka ja aina vain korostuu se tärkeys, että koiran on oltava hereillä alusta asti radalla. Rutiini on oikeastaan löytynyt matkan varrella ja se toimii meille :) Aina ennen omaa rallytokoa suoritustamme kisoissa, teen kaikki radalla olevat kyltit Woodin kanssa parkkipaikalla ja palkkaan ne. Tällä haluan varmistaa, että ne kyltit ja etenkin puolenvaihdot onnistuvat jotka radalla ovat tänään ja ehtisin vielä muistuttaa jos joku sattuisi menemään pieleen. Itse kisakentälle me tullaan yleensä kuin oltaisi peruslenkillä. Tämä ihan sen takia, että Woody olisi matalammassa vireessä kuin tokossa ja silloin pystyisimme hitaammin suorittamaan rataa kuin mitä normaalisti tokossa seuraamme. Juuri ennen omaa vuoroamme otan Woodia vähän kontaktiin ja varmistan, että se on hereillä, mutta en nostata yhtään. Ja sitten kehään. Isoin ero rallytokon ja tokon välillä minulla on siis se, että loppupalkan käyttö ei tulisi kysymykseenkään rallytokossa koska koira nousisi liikaa ja rallytokon hyvin samankaltaisten kylttien varma suorittaminen kärsisi. Rallytokossa koiran pitää kuunnella ohjeita ihan eri tavalla kuin tokossa. Tarkasti, loppuun asti .
Rallytokon KP:n pm kisat kruunasi, kun Sievin kennelkerhon joukkue voitti piirinmestaruuskultaa ja nappasi kiertopalkinnon Sievään vietäväksi! Tasaväkinen kisa, joka päättyi tasapisteisiin Sievin kennelkerhon ja Keski-Pohjanmaan koirakillan välillä ratkesi mestariluokan tuloksella Sievin eduksi. Mahtava homma ja taas oli ilo ja kunnia edustaa meidän omaa pientä seuraamme :)
Nyt sitten onkin tehokkaasti aloitettu mestariluokan kylttien treenaaminen. Huhu kertoi, että valkkareillekin olisi tulossa rallytokon omat rotumestaruudet, joten kyllähän niitä karkeloita varten täytyy tuo korkein luokka ottaa haltuun ;) Maanantai iltana kotona katsottiin hieman edessä peruuttamista. Sen varmasti lähden rakentamaan tarjoamalla, jotta menee luihin ja ytimiin asti ajatus mitä siinä koiran pitää tehdä ;) Uudet täyskäännökset, tulppaanit, valkovuokot ja vaikka ne narsissitkin testattiin ja onnistuivat kyllä, yhtäaikaisuuden kanssa pitää vain olla todella tarkkana ja melkein hieman videoida nuita silloin kun ei ole kavereita katsomassa paikalla perään :)
Tiistaina käytiin seuran kentällä testaamassa merkin kiertoa. Woodillehan ei sitä ole koskaan tokossakaan opetettu kun se on kisannut vanhoilla säännöillä voittajaan asti ;) Koko koirapojan elämässä on kerran taidettu treenata merkkiä viime kesän kisaavien treeneissä ja täytyy kyllä sanoa, että maailman kirjat ovat melkein sekaisin kun niin hyvin Woody tuon mekin muisti :) Treenikaveri Tiinan neuvoille opeteltiin samantien merkkiä varten myös se käsky, jolla koira etsii katselleen merkin kuten tokossa ruudun. Pari toistoa ja aika varmasti alkoi Woodin katse löytää sen asian mitä pitää kiertää :)
Näyttäisi siis siltä, että kovin iso homma ei ole mestariluokan kylttejä opetella. Oikealla ja edessä peruuttaminen vaativat nyt eniten töitä. Sitten toki on vielä ihan eri asia saada kaikki 150 eri laista kylttiä onnistumaan pomminvarmasti radalla niin vasemmalla kuin oikealla ;) Nyt on varmaan oikeasti pakko alkaa treenailla vähän totisemmin ;)
Hei ja huippuja uutisia saatiin taas myös Woodin ja Leilan lapsosista. Martta (Viekkaan Valkeen Aito Manteli) oli suorittanut lauantaina pelastuskoirien haun perusosuuden hyväksytysti!! Nyt on siis tällä pentusella niin jäljen kuin haunkin perusosuudet tehtynä. Wautsi Wau! Hienoa työtä Marianne ja Martta, olen teistä niin ylpeä :)
Päivä oli kyllä jännittävä alusta loppuun saakka. Ajaessani kohti kisapaikkaa sain tietää, että alokasluokan koiramme teki 100 pisteen radan. Sievi johtoon 2 pisteen turvin. Avoimessa luokassa Sieviläinen teki 98p joten paljon paremmin ei olisi voinut mennä! Samalla siinä väliaika tietoja saadessani tajusin, että kello oli jo niin paljon, että minun pitäisi itse olla kisapaikalla! Ei mitään paniikkia, ei..
Saapuessani kisapaikalle oli muu joukkue jo vähän huolissaan vastassa. Onneksi tiimihenki on hyvä ja niin siinä samantien minulle opastettiin mistä löytyy ratapiirros ja että äkkiä ulos koiraa virittämään, että joukkue kyllä huutaa kun rataantutustuminen alkaa. Jotain pientä ehdin siinä Woodin kanssa tehdä, mutta tarpeilla käyttö kyllä jäi.. Rataantutustumiseen ja Woodi olikin sitten ensimmäinen koira radalla, joten en ehtinyt muutakuin tulla halliin ja samantien radalle. Oi voi..
Hyvällä tuurilla muutenkin kuutamolla olevalle koirapojalle oli ekaksi kyltiksi asetettu hyppy. Hyppy. No sehän toki tarkoittaa että agiltyradalla ollaan ja melko lentoon meinasi koira lähteä. Seuraava kyltti olikin sitten täysi fiasko. Aika taitava saa olla, että saa yhdeltä kyltiltä kerättyä -14 pistettä ;) Pari kylttiä vielä haahuiltiin ja mietin jo, että jätän leikin kesken kun Woody oli ihan väärässä moodissa, syy tietysti siihen minun ja huonon alkuvalmistelun. Onneksi sitten sain Woodin heräämään kun kerran hieman kovemmin herraa käskytin ja loppuradan se tekikin sitten taas omaan varmaan tyyliinsä. Tuloksena 84 pistettä ja voittajaluokan 2. sija sekä RTK3 ja pakkosiirto mestariluokkaan. Kaikki luokat puhtailla tuloksilla läpi tähän asti. Ei hullummin :)
 |
| Woody voittajaluokassa sij. 2 :) (C) Ida Jokela |
Moni on vuosien varrella kysellytkin, että miten "koodaan" Woodin oikeaan mielentilaan ennen kisoja kun meillä on niin monta lajia . Kaikkihan on lähtenyt siitä, että pikkupennusta asti meillä on ollut omat rutiinit joka lajiin, jolloin Woody tietää kyllä jo autolta lähtiessä mitä ollaan menossa tekemään ja sitä myöten mielentilakin on oikea :) Agilityyn lähdetään aina ensin lämppälenkille ja pari koiraa ennne omaa vuoroa mennään kentän laidalle pyörimään. Juuri ennen kehään menoa haukutan Woodin aina ja annan olla hieman röyhkeäkin ja komentava, jotta se lähtisi radalle aina pieni "raivo" päällä ;) Tokossa meillä on aina ollut käytössä loppupalkka, joka Woodia odottaa autolla. Ennen kehään/treeneihin menoa me aina yhdessä laitamme loppupalkan valmiiksi auton viereen maahan ja sitten lähdetään autolta asti seuraamalla kentälle. Vire on lähes poikkeusketta oikea kaverilla, ainoa miinus on että joskus loppua kohden alkaa hieman nousemaan yli ja saattaa päästää pieniä äännähdyksiä etenkin jos seuraaminen on viimeinen liike. Palkka vetää jo puoleensa mutta kiltti koirahan ei minua kentälle kuitenkaan yksin jätä ;) Peltojäljelle lähdetään jälkiliinassa autolta asti, matkalla pissatus jos on hätä ja sitten rauhassa tasaista vauhtia kävellen jäljen päähän. Tähän lajiin ei sovi Woodin osalta minkäänlainen nostatus, koska motivaatiota jäljelle on ja paljon. Sellainen rauhallisuus täytyy pystyä säilyttämään, että eka askeleesta asti ajo on tarkkaa ;)
Rallytokoon minulla oli alkuun vaikeuksia löytää sitä rutiinia jolla kisoihin mennään, koska alunperin meidän ei ollut tarkoitus kisata tätä lajia oikeastaan ollenkaan. Sievin kennelkerhon joukkueessa käytiin kuitenkin usein edustamassa ja sitä myötä kivuttiinkin tähän tilanteeseen jossa seuraavaksi olisi vuorossa mestariluokka ja aina vain korostuu se tärkeys, että koiran on oltava hereillä alusta asti radalla. Rutiini on oikeastaan löytynyt matkan varrella ja se toimii meille :) Aina ennen omaa rallytokoa suoritustamme kisoissa, teen kaikki radalla olevat kyltit Woodin kanssa parkkipaikalla ja palkkaan ne. Tällä haluan varmistaa, että ne kyltit ja etenkin puolenvaihdot onnistuvat jotka radalla ovat tänään ja ehtisin vielä muistuttaa jos joku sattuisi menemään pieleen. Itse kisakentälle me tullaan yleensä kuin oltaisi peruslenkillä. Tämä ihan sen takia, että Woody olisi matalammassa vireessä kuin tokossa ja silloin pystyisimme hitaammin suorittamaan rataa kuin mitä normaalisti tokossa seuraamme. Juuri ennen omaa vuoroamme otan Woodia vähän kontaktiin ja varmistan, että se on hereillä, mutta en nostata yhtään. Ja sitten kehään. Isoin ero rallytokon ja tokon välillä minulla on siis se, että loppupalkan käyttö ei tulisi kysymykseenkään rallytokossa koska koira nousisi liikaa ja rallytokon hyvin samankaltaisten kylttien varma suorittaminen kärsisi. Rallytokossa koiran pitää kuunnella ohjeita ihan eri tavalla kuin tokossa. Tarkasti, loppuun asti .
 |
| Sievin kennelkerhon pm kultajoukkue 2017 (C) Mika Suni |
Nyt sitten onkin tehokkaasti aloitettu mestariluokan kylttien treenaaminen. Huhu kertoi, että valkkareillekin olisi tulossa rallytokon omat rotumestaruudet, joten kyllähän niitä karkeloita varten täytyy tuo korkein luokka ottaa haltuun ;) Maanantai iltana kotona katsottiin hieman edessä peruuttamista. Sen varmasti lähden rakentamaan tarjoamalla, jotta menee luihin ja ytimiin asti ajatus mitä siinä koiran pitää tehdä ;) Uudet täyskäännökset, tulppaanit, valkovuokot ja vaikka ne narsissitkin testattiin ja onnistuivat kyllä, yhtäaikaisuuden kanssa pitää vain olla todella tarkkana ja melkein hieman videoida nuita silloin kun ei ole kavereita katsomassa paikalla perään :)
Tiistaina käytiin seuran kentällä testaamassa merkin kiertoa. Woodillehan ei sitä ole koskaan tokossakaan opetettu kun se on kisannut vanhoilla säännöillä voittajaan asti ;) Koko koirapojan elämässä on kerran taidettu treenata merkkiä viime kesän kisaavien treeneissä ja täytyy kyllä sanoa, että maailman kirjat ovat melkein sekaisin kun niin hyvin Woody tuon mekin muisti :) Treenikaveri Tiinan neuvoille opeteltiin samantien merkkiä varten myös se käsky, jolla koira etsii katselleen merkin kuten tokossa ruudun. Pari toistoa ja aika varmasti alkoi Woodin katse löytää sen asian mitä pitää kiertää :)
Näyttäisi siis siltä, että kovin iso homma ei ole mestariluokan kylttejä opetella. Oikealla ja edessä peruuttaminen vaativat nyt eniten töitä. Sitten toki on vielä ihan eri asia saada kaikki 150 eri laista kylttiä onnistumaan pomminvarmasti radalla niin vasemmalla kuin oikealla ;) Nyt on varmaan oikeasti pakko alkaa treenailla vähän totisemmin ;)
Hei ja huippuja uutisia saatiin taas myös Woodin ja Leilan lapsosista. Martta (Viekkaan Valkeen Aito Manteli) oli suorittanut lauantaina pelastuskoirien haun perusosuuden hyväksytysti!! Nyt on siis tällä pentusella niin jäljen kuin haunkin perusosuudet tehtynä. Wautsi Wau! Hienoa työtä Marianne ja Martta, olen teistä niin ylpeä :)
keskiviikko 13. syyskuuta 2017
Kohti rallytokon pm-kisoja
Sunnuntaina pitäisi olla starttailemassa Woodin kanssa Sievin kennelkerhon joukkueessa rallytokon piirinmestaruuskisoissa. Treenaamaan ei kauheana ole ehditty, mutta hyvänä lämmittelynä toimivat Sievin kisat viime sunnuntaina, joissa Woody toimi 0-koirana voittajassa ja mestarissa.
Hieman harmitti, että ei oltu oikeasti kisaamassa, sillä voittajan rata oli meille kuin tehty. Ja tuomarin sanojen mukaan, jos kyseessä olisi ollut oikea kisa, olisi suoritus ollut täysi 100 pistettä, wau! Tällä fiiliksellähän oli mukava lähteä sunnuntain pm kisoihin ;)
Tiputus maanpinalle tuli taas korkealta ja kovaa :D No ei vaiskaan, pieni isku omiin osaamisiin/opettamisiin kun tiistaina suuntasin treenailemaan vielä kerran kylttitelineiden kanssa. Ajatus oli, että pääsen palkkailemaan telineilläkin ja Woody ei opi, että ainakun tulee kylttitelineet, tehdään pitkään ilman palkkaa. Nappasin treeniin jonkin Hannele Pirttimaan vanhan radan ja kas, sieltä löytyikin sellainen kyltti jota en ollut edes tajunnut voittajaluokan sisältävän. "Askel vasemmalle, koira oikealla". Ei oo treenattu ei ja oikealla puolella seuraaminen ei todellakaan ole vielä niin nättiä ku vasemmalla, joten oikeasti aika haastava kyltti. Pitää nyt nämä pari viimeistä päivää yrittää saada tuo askelsiirtymä kuntoon, koska minun tuurilla se odottaa meitä sunnuntain radalla ;) Ja varmaan fiksua on tarkistaa onko siellä voittajassa vielä jotain muuta kylttiä mitä me ei olla treenattu ikuna ;)
Hieman harmitti, että ei oltu oikeasti kisaamassa, sillä voittajan rata oli meille kuin tehty. Ja tuomarin sanojen mukaan, jos kyseessä olisi ollut oikea kisa, olisi suoritus ollut täysi 100 pistettä, wau! Tällä fiiliksellähän oli mukava lähteä sunnuntain pm kisoihin ;)
Tiputus maanpinalle tuli taas korkealta ja kovaa :D No ei vaiskaan, pieni isku omiin osaamisiin/opettamisiin kun tiistaina suuntasin treenailemaan vielä kerran kylttitelineiden kanssa. Ajatus oli, että pääsen palkkailemaan telineilläkin ja Woody ei opi, että ainakun tulee kylttitelineet, tehdään pitkään ilman palkkaa. Nappasin treeniin jonkin Hannele Pirttimaan vanhan radan ja kas, sieltä löytyikin sellainen kyltti jota en ollut edes tajunnut voittajaluokan sisältävän. "Askel vasemmalle, koira oikealla". Ei oo treenattu ei ja oikealla puolella seuraaminen ei todellakaan ole vielä niin nättiä ku vasemmalla, joten oikeasti aika haastava kyltti. Pitää nyt nämä pari viimeistä päivää yrittää saada tuo askelsiirtymä kuntoon, koska minun tuurilla se odottaa meitä sunnuntain radalla ;) Ja varmaan fiksua on tarkistaa onko siellä voittajassa vielä jotain muuta kylttiä mitä me ei olla treenattu ikuna ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)