Rotumestarudet takanapäin..

Niin se on meilläkin takana sitten ensimmäinen FH-koe. Ihan raisiossa asti käytiin valkkareiden rotumestaruuksissa onneamme koettamassa ;) Ihan nappiin ei reissu mennyt ja vaikka itse kisapaikalla ja viikonlopun aikana en ollut edes harmistunut, koska en voinut koiraa syyttää sellaisesta mihin en ollut osannut varautua, niin täytyy myöntää, että tiistaina pieni harmistuksen peikko korvan juuressa huuteli kun päästiin takaisin treenipellolle ;)

 

Palataanpa kuitenkin ensin kokeeseen. Koepäivän aamu oli sumuinen ja pilvinen ja sellaisena keli pysyikin pitkälle päivään. FH1-koirakot suuntasivat aamu kymmenen maissa pelloille ja siellä arvonnalla jaettiin meille kaikille jäljet. Woody sai numeron 2 eli toinen jälki oli meitä varten. Ensimmäiselle jäljelle lähtenyt koira ei valitettavasti selvinnyt kovin pitkälle ja niin siitä seurasi noin puolen tunnin odottelu, että Woodin jälki on tarpeeksi vanha ajamista varten. Minä keskityin lähinnä siihen, että teen kaikki rutiinit kuten treeneissäkin. Olin muka aiemmin napannut lihapullat, esineet ja jälkikepin ja lähtenyt autolta jälkeä tallaamaan. Nyt kävin muka laittamassa koiralle esineistä saatavat palkat valmiiksi kuten normaalisti treeneissäkin. Sitten oli se hetki, että koira oli otettava autosta ja lähdettävä hommiin. Nappasin Woodin liinaan kiinni ja niin lähdettiin kohti meille varattua peltoa. Woody oli ihan kuin treeneissäkin, selkeästi tiesi että jäljelle ollaan menossa. Se kohtuu vähäinenkin jännitys joka minulla oli, alkoi hävitä mitä lähemmäksi pääsin lähtöpaikkaamme :) Saamamme pelto oli aivan ihanne suorituspaikka, noin nilkan korkuista tasaista heinäpeltoa! Tuomarille ilmoittautuminen ja sitten ei muuta kuin koira hommiin. Woody lähti paalulta juuri niin kuten se lähtee treeneissäkin, teknisesti tarkasti nenä maassa viistäen ja jokaisen askeleen tarkastaen. Jännitin hieman, että Woody lähtee varmasti ajamaan pitkällä liinalla koska siinä oli meillä treeneissä tullut ongelmia. Kun Woo oli edennyt pari liinan mittaa unohdin jo jännittämisenkin ja ehdin jo todella ajatella, että no niin, tästä sitä mennään :) Woodin ajettua noin 45-60m (arvioituna tuomarin sanoista liinan mitoista :D ) se rupesi tarkistamaan jostain syystä vasenta ja oikeaa puolta ja oikealle puolelle lähti sitten ihan liikkeelle, spottasi tuomarin ja rupesi haukkuilmaisemaan tuomaria! :D Minä seisoin leuka pellossa, että mitä ihmettä tuo koira hommaa :D Ilmeisesti jotenkin se herpaantui, meni epävarmaksi ja tarjosi jotakin jota varmasti osaa, hauskaa sinänsä että pariin vuoteen ei hakua ole oikeastaan edes treenattu ;) Komeasti ja pitkään Woody jaksoi tuomaria haukkua paukuttaa, sitten tuomarin kehoituksesta yritin käskeä sen jäljelle jolloin se palasi minun luokseni. Ajattelin vielä tässäkin kohtaa, että eihän tässä hätää, tästä se lähtee taas ajamaan, mutta väärässä olin. Jälkiliina meni pitkästi jälkeä pitkin meidän edelle ja woodihan rupesi sitten sitä ilmaisemaan esineenä :/ Kolmas jälkikäsky ja keskeytys. 3 pistettä taidettiin ehtiä saada ;) Niin ja kisan jälkeen todettiin myös, että minun jälkiliinani oli totaalisen ylipitkä. Ainakin 15-17m kun pitäisi olla 10 m ;) Tyhmä ohjaaja kun ei tarkistanu :/ Mut ainakin jatkossa on helpompi ajella ;)

 

Tällainen päivä siis. Minä en silti ollut ajoomme pettynyt. Woody teki sen mitä osasi ja valitettavasti koskaan ei ole tullut treenattua sitä, että tuomari kulkee koiran vieressä tai koiran ja ohjaajan välissä, koska olin tähän asti kuvitellut että tuomari kulkee aina ohjaajan kanssa samalla linjalla. Jälki on herkkä laji ja etenkin kun pitkän liinan kanssa meille oli tullut epävarmuutta ajoon niin ei ole mikään ihme, että kohtuu lähellä kulkenut vieras ihminen sai Woodin herpaantumaan jäljeltä. Treenattavia asioita siis joista ei voi koiraa moittia :) Hymyssä suin siis mentiin koiran kanssa autolle ja jäätiin seuraamaan muiden suorituksia. Onneksi sieltä yksi valkkarikin tuloksen teki ja rotumestari saatiin ;) Harmittavan moni koira sen sijaan jäi tolpalle suoraan...

 

Tiistaina pääsin sitten viimein kotona taas pellolle ja kävinkin heti polkemassa lyhyeen, vähän kuivahkoonkin peltoon Woodille noin 500 askeleen jäljen neljällä kulmalla ja kahdella esineellä. Melkein kaksi tuntia ehti jälki vanheta kun sitä lähdettiin ajamaan nyt oikeasti 10 metrisellä liinalla ja voi vitsi miten hienosti jätkä ajoi! Ennen tiistaita ajattelin vielä, että entäs jos Woody vain päätti kokeessa ettei ajaminen kiinnostakaan? Mitä olisin sitten tehnyt? Mutta nyt näin taas, että ei se jälkeä jätä ja ajaa teknisesti todella tarkasti. Kaikki se pienikin epävarmuus jota olin aistinut pitkän liinaan treeneissämme oli nyt poissa kun minä olinkin 10 metrisellä liinallani huomattavasti lähempänä koiraa. Helpotus ja ilo valtasi mielin, mutta samalla myös harmitus.. kaatuiko meidän koe ihan puhtaasti outoon tilanteeseen johon Woody paran vein? No, se ei selviä kuin treenaamalla lisää ja yrittämällä uutta koepaikkaa, toivottavasti sellainen saadaan :)

 



Jaana ja Furi

Onneksi rotumestaruusreissu ei oltu rakennettu pelkän kokeen varaan vaan samalla sain nähdä paljon tuttuja ja porista heidän kanssaan mukavia :) Yksi huippuhetkistä oli kun Jaana toi Wandan ja Dexun pojan Furin näytille :) Hieno miekkonenhan se oli :) Muutoinkin näin monia sellaisia harvinaisempia tuttuja joihin ei tahdo törmätä kuin messarin näyttelyssä joulukuussa ;) Huippu reissu siis :)

 



Assi ja Woody

Rotumestaruuksia seuraavana päivänä lähdettiin vielä Anna-Kaisan ja hänen Assi-koiransa kaveriksi geokätköilyreissulle vaeltelemaan. Woody nautti kyllä reissusta kun sai juoksennella vapaana lähes koko päivän :) Geokätköilyn osalta reissu oli kyllä antoisa kun viikonlopussa tuli kätköjä löydettyä yhtä paljon kuin ekana geokätköilyvuotenani ;) Eli ainakin jokin meni nappiin ;)