Viikon päästä häämöttävät valkoisten paimenkoirien PK-rotumestaruudet ja siellä pitäisi meidän Woody-pojan kanssa korkata FH-uramme virallisesti. Puolitoista viikkoa sitten olin vielä hyvin tyytyväinen koiran työskentelyyn ja ajattelin, että ei meillä ole suurempaa hätää. Tällä viikolla ollaankin sitten tultu tuosta varmuudesta rominalla alas :( Kun pääsisi tuonne koiran pään sisään, että se osaisi kertoa mitä nyt on tehty väärin, niin olisihan tämä helppoa korjata ;)
Pahin alamäki alkoi eilen. Treenikaverini Markku tuli polkemaan meille jäljen, 100 tyhjää alkuun sitten ruokaa siellä täällä kohtuu vähän. Jälki kohtuu lyhyt. 10 metrin liinalla ajoa. Paalulta koira lähti ensin hyvin tarmokkaasti ja maavainuisesti eteenpäin, kunnes oli edennyt noin arviolta 9 metriä jolloin kääntyi ja palasi takaisin minun luokseni. Siinä sitten monttu auki ihmettelin, että mitä helkattia. Odotin, että koira olisi itse lähtenyt jatkamaan jälkeä, mutta lopulta jouduin lyhentämään liinaa ja käskemään uudestaan jolloin Woody lähti ajamaan. Päästin sen uudestaan 10 metriin ja ajoi sitten, mutta kauhealla tohinalla, pää pomppi ylhäällä ja muutenkin meno oli suorastaan hirveän näköistä vaikka jäljen päällä koira pysyikin ja löysi loppuesineen ja ilmaisi sen.
Jäljen jälkeen pitkä mietintä. Treenikaverin kanssa käytiin jälkeä läpi ja pohdittiin, että mitä meni vikaan. 10 metrin liinalla olen ajanut aiemminkin, toki melko vähän, mutta kuitenkin ja siinä ei ole ollut ongelmia lukuunottamatta edellispäivityksessä jakamaani jälkivideota. Tyhjää on jäljen alussa ollut useammassa treenissä vaihtelevasti 10-450 askeleeseen asti eikä se ole tuottanut koiralle ongelmia. Vieraankin jälkiä ollaan aiemmin ajettu ja niitä Woody on mennyt ihan kuten minunkin polkemiani. Ainoa uusi juttu oli nyt se, että vieraan jäljellä oli alussa tyhjää. Jälkipäiväkirjaa tuli illalla selailtua koko kesän ajalta ja mietittyä että mitä nyt tapahtuu.
Tänään käytiin ajamassa paikkaava jälki. Sama ystäväni tuli polkemaan minulle jäljen samalle pellolle. Nyt laitettiin alkuun ruokaa 5 askeleen päähän ja sitten noin liinan mitat päähän. Muutenkin ruokaa laitettiin enemmän, 3 esinettä, 2 kulmaa arviolta vain noin 500 askelta. Ensimmäisellä suoralla Woodin ajo oli epätarkkaa. Nosteli päätään usein ja muutenkin teki huolimattomasti vaikka jäljen päällä pysyikin. Ensimmäisestä esineestä meni yli. Toisella suoralla liina jäi huonosti ja se selvästi haittasi koiran menoa, mutta eteni se kuitenkin, jälleen pää tosin kävi monta kertaa ylhäällä. Ilmaisi toisen esineen hyvin ja pääsin siinä korjaamaan liinan, jonka jälkeen koira ajoikin lopun enemmän omalla varmalla maavainuisella tyylillään. Jos koko jälki olisi mennyt kuten loppusuora, voisin olla tyytyväinen, mutta kun ei mennyt niin nyt tässä istutaan Woodin kanssa ja ihmetellään, että mitäs tehdään jäljellä oleva viikkoa ennen rotumestaruuksia :D
Parin ystäväni kanssa puhelimessa tilannetta puituani tuli mieleen toki sekin, että ollaanko nyt ajettu niin paljon, että koiran motivaatio alkaisi kärsimään. En osaa sanoa. Valitettavasti aiemmilta kesiltä minulla ei ole jälkipäiväkirjoja joista voisi yrittää katsoa ja muistella miten silloin on ajettu. Huomenna mennään vielä kahdestaan pellolla ja tehdään supervarma ja mukava treeni koiralle, sitten se saa luultavasti jäädä odottamaan rotumestaruuksia. Toivon todella, että se siellä pystyy näyttämään sen koulutustason mikä siitä yleensä löytyy, mutta toki tämän viikon ajojen perusteella tiedän, että siellä voi näkyä muutakin, valitettavasti.
Mutta ei me lannistuta kuten ei aiemminkaan :) Jos nyt kokeessa nähdään, että meistä ei vielä tähän ole, niin sitten treenataan lisää. Woody on mainio jälkikoira ja sen kanssa on mahtava puurtaa pellolla. Kokemusta tarvitaan varmasti molemmat ja sitä nyt ainakin päästään hakemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti