Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, uskaltauduimme viimein Woodin kanssa korkkaamaan viralliset agilitykisat. Alunperin tarkoitukseni oli ilmoittaa Woody kaikille 1-radoille Kokkolaan, mutta viimeisenä ilmopäivänä onnistuttiin tekemään niin pieleen menneet agitreenit, että keinusta tuli Woodille mörkö ja sitä myötä myös puomista. Näimpä päätin pelata varman päälle ja ilmoitin Woodyn ainoastaan hyppärille.
Hiukan harmitti lähteä yhden radan takia ajelemaan Kokkolaan, mutta onneksi ei ajettu turhaan ;) Rataan tutustuessani mietin, että helpompi oli tämä rata mitä olin kuvitellut, että virallisissa radat olisivat. Pari vaaran paikkaa radalta löytyi joihin yritin kiinnittää huomioa heti tutustumisvaiheessa. Radan laidalta menoani katselivat niin Sievin kesän koutsimme Susanna kuin myös Ylivieskan aikoina treenejä vetänyt Outi ja molemmat näyttivät peukkua ratasuunnitelmalleni. Isot kiitokset molemmilla neuvoista ja tsempeistä kisapaikalla sekä aiemmin siellä treenikentillä ;)
Vielä mennessäni Woodin kanssa radalle, ei jännityksestä ollut mitään tietoa. Itsekseni mietiskelin, että onpas tämä kiva laji kun ei tarvitse vatsankaan heittää kymmentä volttia ;) Liian aikaisin kuitenkin nuolaisin, sillä heti annettuani Woodille luvan lähteä, iski se jännitys ja pahemman kerran. Tosissaan sai keskittyä, että sai pitää omat touhunsa kasassa ja ohjattua koiraa kun mahan lisäksi myös aivot väänsivät ihan omia kuvioitaan ;) Jossain välissä ratakin meinasi unohtua ja mitä lähemmäksi loppua tultiin ja mielessä pyöri, että tähän asti virheetöntä rataa tehdään, sitä enemmän alkoivat kädet ja jalat tärräämään. Loppusuoralla meinasi iskeä ihan totaalipaniikki, kun Woody lähtikin minun edelleni mitä se ei todellakaan ruukaa tehdä treeneissä ja sain jännittää viimeistä estettä toden teolla, että saanko käännettyä Woodin sinne, kun ei sellaista oltu koskaan treenattu minun edetessä aina koiran edellä ;)
Maaliin tultiin kuitenkin puhtaalla radalla ja riemun kiljahduksien säestämä juostiin sitten kilpaa autolle riekkumaan ensimmäistä agikisaamme, jossa heti hienosti selviydyttiin radasta virheittä. Vielä tässäkään vaiheessa en tajunnut, että tämä rata jäisi meidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi hyppyradaksamme 1-luokassa. Halliin palatessani kaikui siellä kuulutus, jonka mukaan Woody johti koko hyppyrataa tässä vaiheessa kisaa. Oltiinko me todella menty rata vielä alle ihanneajankin? Vaikka minä varmistelin ja hidastelin, jotta ei tehtäisi virheitä ja yritin ottaa paikat niin rauhassa, että vääriä esteitä ei radalle tulisi, eikä muutoinkaan virheitä ? Kun tulokset lopulta tulivat ja menin niitä katsomaan, oli yksi koirakko vetänyt radan meitä nopeammin ja voitti näin ollen koko kisan, mutta siellä seisoi Woody toisella sijalla 28 koiran joukosta ihanneajan alittaneena LUVAn kera! Vaikka agility ei minulle olekaan sillä tavalla rakas laji niinkuin toko on, enkä ihan hirveän tosissani sitä treenaakaan, enemmän laji on meille se hupilaji ja vaihtelu muiden lajien rinnalla, niin silti meinasi tippa tulla linssiin tuloslistaa katsoessani. Woody on uskomaton kaveri, joka pistää aina vielä vähän parempaa kisamaisissa olosuhteissa kuin treeneissä. Minun elämän manteli koirani <3
Alla vielä video Woodin ensimmäisestä ja viimeistä virallisesta hyppyradasta 1-luokassa ;) Mikäli haluat katsoa videon paremmalla kuvanlaadulla, niin löydät sen tästä linkistä.
