Pentujen kokoontumisajot :)

Hulinaa ja huisketta! Ron, Woody, Usva, Martta ja Muru <3

Tammikuun 10. päivä koitti kauan odotettu hetki, kun vietettiin ensimmäisiä Viekkaan Valkeen pentutreffejä. Meidätkin oli Woodin kanssa kutsuttu menoon mukaan ja tottahan me lähdettiin katsomaan, että mimmoisia penneleitä näistä kakaroista on kasvanut :) Pakkanen sen verran koetteli, että lähinnä keskityttiin siihen, että pennut saivat leikkiä ja omistajat vaihtaa kuulumisia ;) Pennuista paikalla olivat uroksista Muru ja Ron sekä nartuista Martta  ja Usva. Otto-poika ei valitettavasti tällä kertaa päässyt menoon mukaan, mutta eiköhän kevään/kesän aikana päästä Ottoonkin tutustumaan paremmin :)

Usva tai Martta ja Muru

 Positiivinen kuva jäi kaikista lapsosista. Kaikki olivat sosiaalisia ja ystävällisiä :) Osa oli leikeissään ehkä rajumpia kuin toiset, mutta kyllä näissä kaikissa näkyi sitä samaa kaliiberia :) Woody jaksoi tenavien leikeissä hyvin mukana, vaikka taisikin hieman enemmän keskittyä Leilan liehittelyyn ;) Kaikilla penneleillä oli täysi hampaisto ja uroksilla löytyivät pallit :) Kaikki olivat pysyneet terveinä nenäpunkki tartuntaa lukuunottamatta ja omistajat tuntuivat olevan kovin tyytyväisiä penneleihinsä <3 Hieman myös tehtiin säkämittauksia joissa uroksille saatiin korkeutta n. 70cm ja n. 72 cm, nartuille sitten n. 64cm ja n. 65 cm. Isänsä mataluudesta huolimatta ei nämä lapset ihan sieltä pienimmästä päästä näytä olevan ;)

Usva lumimyyrä ja isäukko Woody :)

 Itselleni pentutreffeillä tuli taas järkytyksenä tuo Woodin väri :D Kotona kun olen valkoisteni kanssa, niin ne ovat minusta oikeasti molemmat ihan valkoisia, mutta jo Leilan kanssa eka kertaa treffatessamme jouduin toteamaan, että kyllä se Woody vaan itse asiassa on aika keltainen ;) Ja nyt sama totuus tipahti silmilleni, kun 4 valkoista pentusta äitinsä kanssa kirmaili menemään ja sitten joukossa oli tämä keltainen pitkäkarvainen Woody-poika ;) Onneksi ei väri miestä - eikä koiraakaan pahenna-, ja positiivista, että ainakin vielä näyttää, että valkoisen värinsä ovat pennelit perineet äidiltään ;) Ja lohduttaudun myös sillä, että kun Woody on yksin kuvissa niin ihan valkoiselta se näyttää :D :D :D :D

Vasemmalta Martta, Muru, Ron ja Usva <3

Pentusten painia seuratessamme jäi kuvaaminen vähän unholaan ja vasta hämärän alettua laskeutua tajuttiin, että kyllähän sitä jonkinlainen kimppakuva täytyy penneleistä ottaa. Mukava oli nähdä, että kaikki omistajat ovat peruskoulutukset pentujen kanssa tehneet hyvin, sillä ei kaikilta 10 kuukautisilta pennuilta onnistuisi istua käskystä porukassa rykelmään ja vielä pysyäkin siinä kun ohjaajat poistuvat etäämmälle kuvan ottoa varten :) Hienoja lapsosia ovat nämä kaikki kyllä! :) 

Suuret kiitokset kasvattaja Mariannelle, että saatiin Woodin kanssa olla mukana! :) Kiitos myös kaikkien rakkaiden lapsosten omistajille, että tulitte paikalle. Sydäntä lämmitti nähdä, että jokainen penneli on löytänyt sen rakkauden täyteiden kodin, jossa niitä ymmärretään <3

Vuoden 2016 kisat korkattu agilityn saralta :)

Niin se vuosi 2016 lähti napakasti käyntiin, kun heti vuoden kolmantena päivänä suunnattiin ekoihin agilitykisoihin ;) Hieman kotoa lähtiessä mietin, että onkohan tässä taas mitään järkeä. Itselläni on hyvin todennäköisesti murtunut kylkiluu pienen onnettomuuden jäljiltä, Woody ei ole kunnolla treenannut agilityä sen jälkeen kun ollaan siirrytty hallitreeneihin ja pakkastakin oli niin mukavasti, että lämmin sohva viltteineen olisi vain vetänyt puoleensa ;) Noh, onneksi taas kerran lähdin, sillä sangen antoisa reissu tuli tehtyä :) 

A agilityrata Seinäjoki 3.1.2016

Eka radalla meillä oli tuomarina Arto Laitinen. Minien päästellessä tätä rataa menemään ehti siihen jo vähän sivusilmällä tutustua ja nähdä ne vaaranpaikat joita radalle oli viljelty ihan mukavasti ;) Woody onneksi yleensä on aika näpeissä, mutta nyt 4 kuukauden kisatauon jäljiltä en tiennyt oikein yhtään, että millainen koira minulla mahtaa ohjattavanani olla ;) Talvella kun kunnon treenejä en oikein raaski vedellä hallissa, jonka pohja on mielestäni turhan kova agilityn menoon, niin käytännössä oikeaa ratatreeniäkään ei oltu 4 kuukauteen Woodin kanssa tehty ;) Sama Woodihan se kuitenkin onneksi siellä oli tallessa ja tähän rataan aika tyytyväinen olen - tietysti tuota keinua lukuunottamatta ;) Videolta katsoessani keinulla kulutamme aikaa sen 7 sekuntia ja yliaikaahan tällä radalla tehtiin 5,91 sekuntia ;) Vähän harmittaa, että vaikka tuota keinua on yritetty treenata kuntoon koko syksy kun on tiedetty, että se on meillä ongelmallinen, niin taas vieraalla keinulla ollaan ihan siellä lähtöpisteessä missä oltiin jo joskus 2 vuotta sitten. Erittäin antoisaa tämä koiraharrastus tältä kantilta ;) Mutta eihän me lannistuta. Selkeästi se treeni mitä ollaan tehty ei ole tuottanut tulosta, joten nyt on vaihdettava ajattelumallia ja kokeiltava jotain muuta. Seuratoverini Susanna jo muutaman ihan järkevän oloisen keinon keksikin, kun kisoissa tuota keinua puitiin ja täytyy lähteä niitä kokeilemaan. Jos ei ala keinu ongelmat ohittua, niin sitten suunnataan jo vaikka yksityistunneille osaavemmille ihmisille, maksoi mitä maksoi ;) 

B agilityrata Seinäjoki 3.1.2016

Toiselle radalle meille vaihtui tuomariksi Hilpi Yli-Jaskari. Mukavan radan hän olikin loihtinut kinkun sulatus tarkoitukseen ;) Tämän radan juoksin maaliin asti luulleen tehneeni Woodin kanssa 0-radan, mutta tulostaulullehan sitten napsahti kuitenkin 5 virhepistettä. Pienellä päättelyllähän se selvisi, että jostakin kontaktista on täytynyt tuomarin käden nousta ja todellisuudessa itseasiassa se vitonen oli tullut puomin alastulokontaktilta. Muutoinkin tällä - ja aiemmallakin - videolla näkyy, että aika korkealta Woody poistuu A:ltakin eli kontaktit ehdottomasti takaisin treeniin, että ne tullaan alas asti eikä ruveta sieltä turhia vitosia napsimaan :) Hyvän mielen rata kuitenkin, sillä meno tuntui mukavalta ja eihän tuo hullummalta näyttänytkään. Parissa kohtaa olisi ohjaaja voinut vähän lujempaakin jaksaa juosta ja hiukset pitää jatkossa laittaa kiinni niin, että niitä ei tarvitse radalla oikoa :D 

C hyppyrata Seinäjoki 3.1.2016

Viimeisenä ratana juostiinkin sitten Hilpin hyppyrata, joka todella oli tehty sitä juoksua varten! :D Jo rataantutustumisessa olin innoissani, että mahtava lopettaa kisat tällaiseen rataan, että on ainakin koiralla intoa seuraaviin koitoksiin ;) Ja kyllähän sitä sitten juostiinkin  ja kerrankin voin myös videolta todeta, että minä tosiaan juoksin! :D Tälle radalle koitettiin myös treenikaverini Susannan vinkistä jättää Woodia lähdössä vähän kauemmaksi, jotta se ehtisi saada enemmän vauhtia peliin siinä vaiheessa kun ajanotto lähtee käyntiin ja ainakin videolta katsottuna meno näyttää paremmalta kuin kahdella aiemmalla videolla heti sieltä alusta lähtien. Toki kaikilla radoilla ei voi lähteä sata lasissa, mutta tämäkin on hyvä ottaa treenattavaksi asiaksi. Tieto koiralle heti jättöpaikasta, että lähdetäänkö lujaa tykittämään eteenpäin vai tullaanko rauhassa eka este, jotta saadaan suoritettua mahdollisesti heti alussa oleva haastava paikka. Meille kun jokainen sekunti tahtoo olla melkoisen tärkeä ;) Huippu rata lopettaa vuoden ekat kisat ja vielä huipumpaa oli se, että rata radalta Woodin etenemisvauhti vain parani! Kolmen radan juokseminen ei siis ole meille ainakaan vauhdin/kunnon puolesta ongelma :) 

Summasummarum: hienosti lähti vuosi käyntiin agilityn osalta :) Ilman erittäin epäonnistunutta keinua ja turhaa kontaktivirhettä olisi kisoissa juostu triplanollat, mikä ennen tuntui ihan täydeltä mahdottomuudelta ;) Toki yleensäkin ne nollat kaatuvat johonkin pieniin virheisiin, mutta pitäähän sitä hetken saada maiskutella että mahdollisuus oli ;) Ja nyt laskeudutaankin alas sieltä pilvilinnoista ja palataan työntekoon agin saralla: keinu kuntoon ja kontakteihin muistutustreeniä, erilaisia lähtöjä kokeiluun ja se ohjaajan hiuskuontalo kunnolla kiinni ennen radoille menoa ;) Näillä eväillä uuteen agilityvuoteen! :)

Tavoitteita uuteen vuoteen

Niin se vanhan vuosi taas taakse jäi ja eletään vuotta 2016. Uusi vuosi aina jotenkin nollaa pöydän. Vanhoja saa muistella niin hyvässä kuin pahassakin, mutta katseet tahtoo silti piirtyä tulevaisuuteen: tulevaan treenikauteen, tulevaan kisakauteen, tulevaan arkeen. Mitähän meillä mahtaa olla suunnitelmissa ja haaveissa vuodelle 2016? :) 

Vanhempien koirieni osalta en kauheasti enää tavoitteita aseta. Joukon vanhus, Giara 11v, porskuttaa kyllä menemään niin, että siinä ei juuri ikä paina ;) Ainoastaan todella lämpimillä ilmoilla huomaa, että ei Giara enää ihan nuori koira ole. Toinen asia, joka on hieman minua mietityttänyt on se, että onko Giaran näkö enää ihan sama mitä nuorena tyttönä? Välistä nimittäin tuntuu, että pitäisi lainata koiralle silmälaseja että se näkisi sille heittämäni palkat treeneissä ;) Iästään huolimatta Giara on edelleen kulkenut treeneissä säännöllisesti mukana. Uusien toko sääntöjen myötä aloin vähän vitsilläkin opettamaan Giaralle avoimen luokan liikkeitä. Hauskaa meillä kyllä on niitten kanssa ollut, kun koiraparalla on välistä mennyt pasmat ihan sekaisin kun vanhat liikkeet ovat saaneet uusia vivahteita. Giaran silmistä voi oikein nähdä sen hämmästyksen, että eikö hänen tosiaan tarvitse enää tehdä niin kuin hän on tehnyt tyyliin viimeiset 8 vuotta ;) Ilmeisesti aikanaan on tullut treenailtua aika kaavoihin kangistuneena hyvin liikemäisesti ;) Joka tapauksessa uusien sääntöjen mukainen treenailu on ollut niin mukavaa, että taas jälleen kerran tässä vakavissani harkitsen, että pitääkö meidän ottaa vielä kerran sellainen tehokuuri ja oikeasti lähteä veteraaninkin kanssa vielä kisakentille? Lupaa en mitään, mutta ainakin me nyt treenataan sillä mallilla, että jos se meistä molemmista on mukavaa ja meno tuntuu kokeisiin riittävältä, niin mikäpä meitä estää ;) 

Wandan Wandaali 9v myös edelleen porskuttaa. Juuri tällä hetkellä Wanda on todella hyvässä kunnossa olosuhteisiin nähden. Wandan kanssa eletään ja ollaan niin, että se saa elää sitä onnellista arkea häntä heiluen. Tavoitteena Wandan kanssa tulevaan vuoteen on pystyä pitämään se kunnossa ja huolehtia, että valkoisen huiskuhännän häntä heiluu yhtä iloisesti kuin tähänkin asti <3

Jos vanhuksien kanssa jo otetaan vähän iisimmin kuten muutama aiempikin vuosi, niin Woody pojan kanssa löytyy sitten niitä tavoitteita: osa suurempia ja osa pienempiä :) Ihan samanlaista tulostavoitteellisuutta ei tälle vuodelle kyllä aseteta mitä joskus aiemmin, mutta pitäähän sitä jotakin olla mitä kohti treenata ja haaveilla ;)

TOKOn saralla tavoitteena on kevään 2016 aikana hankkia Woodille se voittajan 1-tulos. Se riittää koko vuoden kisallisiin tavoitteisiin sillä sen jälkeen jäädään suoraan treenailemaan kuntoon loput EVL liikkeet ja toivottavasti sitten seuraavana vuonna oltaisi tuohon kuninkuusluokkaan valmiita ja voitaisi pyrkiä kohti sitä lopullista tavoitetta TOKOn osalta ;) Nytpä sen taisinkin ensi kertaa ihan kirjoittaa, aikanaan mahdottomalta tuntunut tavoite, joka nyt toisaalta tuntuu olevan ihan saavutettavissa kun vain sitkeästi jaksetaan tehdä töitä haaveemme eteen :) 

Agilityssä tullaan kisaamaan vielä vuosi 2016. Alunperin olin ajatellut, että viime vuosi olisi meille riittänyt, koska en suoraan sanottuna uskonut, että meidän menolla voisi kolmosiin asti päästä. Niin vain kävi ja matkan aikana on niin ohjaaja kuin koirakin kokenut melkoisen kasvun. Tammikuun 3. päivä startataan vuoden 2016 agilitykausi ja kisallaan ja treenaillaan sen mukaan mikä meistä tuntuu hyvältä. Tavoitteita ei aseteta, mutta haaveena on, että vuoden päästä olemme osaavampia kuin tänään :) Takki avoinna lähdetään siis katsomaan mihin asti riittää valkoisen kiiturin ja Hennan yhteistyö agin saralla ilman sen suurempia paineita :) 

FH-jäljen suhteen en vuodelle 2016 uskalla olla kovinkaan optimistinen. Yksi kokonainen välivuosi lajista näkyy varmasti ensi kevään pelloilla. Täysin on siis riippuvaista siitä, mitkä meidän mahdollisuudet on vuonna 2016. Pellolle varmasti mennään kun säät sen sallivat ja tottakai toivon, että siellä näkyisi se sama jälkikoira joka minulla oli 2014 syksyllä ja jos niin käy, tiedän, että meillä on ovet avoinna jopa sinne kisarintamalle. Toisaalta taas jos kevään pelloilla näkyykin koira, jolla on unohtunut tarkkuus tai tekniikka - saati sitten motivaatio!, niin tie on pitkä ja kivinen lähteä uudelleen rakentamaan sitä Woodia, joka minulla jo oli. Työ jonka jo kerran on huolella tehnyt ei varmasti maita, jos sen joutuu tehdä uudelleen ;) Mutta pidetään silti toki peukut pystyssä, että Woodi ei ole unohtanut oppejaan ja voisin ilahtua kevään pelloilla ja nähdä taas ne meidän mahdollisuudet. 

Tällaisin ajatuksin ollaan siis Huiskuhäntien kanssa lähdössä uuteen vuoteen :) Positiivisin mielin otamme vastaan mitä tuleman pitää ja palataanpa vuoden päästä näihin ajatuksiin ja ihmetellään taas, että mikä meni pieleen ja missä onnistuttiin ;) 

Ihanaa, onnellista ja tulosrikasta uutta vuotta toivotellen!

Henna, Giara, Wanda ja Woody