Mitäs me saatiinkaan aikaan vuonna 2015? :)

Giara, Henna ja Woody syksyllä 2015 (C) Iina Pehkonen

Perinteisesti olen aina vuoden vaihteessa kirjoittanut menneen vuoden tapahtumista lyhyen koonnin ja samalla kertonut minkälaisia suunnitelmia meillä on tulevalle vuodelle Huiskuhäntien kanssa :) Tänä vuonna päätin jakaa tämän tekstin kahteen osaan. Ennen vuodenvaihdetta muistellaan kulunutta vuotta ja vuoden vaihduttua istutaan alas kirjoittamaan tulevan vuoden suunnitelmista, haaveista ja tavoitteista :) Tässäpä ensin siis kirjoittelua vuodesta 2015 :)

Vielä kerran pääsi Giara agilitaamaan ;) (C) Iina Pehkonen

 Aloitetaan muistelot joukon vanhimmasta eli tänä vuonna 11-vuotta täyttäneestä supermummo Giarasta :) Vuosi sitten kirjoittaessani tavoitteita vuodelle 2015, en Giaran kohdalla juuri muuta tehnyt kuin jossittelin ;) Mummokoiralla alkaa ikää olla sen verran, että lähinnä olen onnellinen jokaisesta terveestä päivästä jotka se kanssani täällä viettää. Jotakin kuitenkin saatiin aikaan vuonna 2015 mummosenkin kanssa, vaikka lähinnä keskityimmekin hauskanpitoon treeneissä ja arjessa :) Hauskanpidon ohessa kuitenkin yksi titteli vielä Giaran nimen eteen saatiin: RTK1 ! :) Giara kilpaili rallytokon alokasluokassa vuoden aikana kahdesti saaden molemmilla kerroilla hyväksytyn tulokset ja niinpä sillä oli kasassa 3 ALO1-tulosta ja koulutustunnus plakkarissa :) Ja rallytokon siivellä tehtiin me jotakin sellaistakin mitä en koskaan, en koskaan, uskonut, että Giaran kanssa tulen tekemään: kävimme nimittäin edustamassa seuraamme Sievin kennelkerhoa SM-rallytokoissa joukkuekisan muodossa ja sieltähän tuo koulutustunnuskin sitten mukaan napsahti :) Hieno mummo-koira! Vuosi vuodelta tämän arvonsa tuntevan rouvakoiran käytös vain paranee, ihana, rakas Giara <3

Wanda the pusukoira <3

No entäpä sitten rakas Wanda? Wandalle vuosi sitten toivoin kivuttomia ja elämäni iloisia päiviä. Niitä olen onnekkaana myös Wandan kanssa saanut. Wandallahan on siis parivuotta sitten diagnosoitu rikkinäinen polvi kera nivelrikon ja silloin ennuste oli todella huono. Oma ajatukseni on ollut, että niin kauan kuin Wandan silmissä palaa elämänliekki ja häntä heiluu iloisena ja onnellisena eikä askel paina, niin kauan Wanda saa elää ja nauttia elämästä. Vuonna 2015 tuli myös se hetki, kun nuo kriteerini eivät täyttyneet ja se oli raskas hetki se :( Olin ollut viikonlopun reissun päällä ja koirat olivat avopuolisoni Jarin hellässä hoidossa. Palasin reissultani ja sunnuntaina Wanda olikin ihan o.k. Maanantaina se sitten yhtäkkeä romahti ihan täysin. Se ei päässyt ylös ilman apua, se huusi kipuhuutoa yrittäessään nousta ja sen ilme kertoi, päästä minut pois. Itkun ja järkytyksen seassa varasin Wandalle jo aikaa viimeiselle matkalle, olin luvannut sille, että sen ei tarvitse kärsiä. Ensiavuksi sain koiraparalle kipulääkkeet yön ajaksi ja seuraavana päivänä piti olla se meidän viimeinen yhteinen matkamme. Seuraavan päivän valjetessa olikin sitten kaikki muuttunut. Wanda oli oma iloinen häntää heiluttava kaveri ja mistään kivuista ei ollut tietoakaan. En oikein vieläkään voi käsittää tilannetta. Eläinlääkärin kanssa keskusteltuamme päätimme antaa Wandalle vielä mahdollisuuden: tulehduskipulääkekuuri matkaan ja samalla aloitimme myös Nutrolin Nivel-valmisteiden syötön vaikkakin niiden tehoa itse kovasti epäilin. Päivä päivältä Wanda voi paremmin ja nyt pari kuukautta tapahtuneesta, niin Wanda voi paremmin kuin vuosiin! Kivuista ei ole tietoakaan, se liikkuu tasapainoisesti ja kepeästi. Häntä heiluu ja silmissä palaa se elämän halun liekki, joka siellä kuuluukin palaa. En tiedä, voin vain spekuloida, mutta luulen, että mahdollisesti kipu ei ollutkaan rikkinäisessä jalassa vaan Wandan selässä, josta myös silloin parivuotta sitten löydettiin lievä spondyloosin alku yhdestä nikamavälistä. Ehkäpä Wandalla oli menossa siinä se kipeä vaihe ja kipulääkekuuri auttoi sen yli ja selkä on taas luutunut? Ehkä polvessa oli tulehdusta, joka tuli kuntoon lääkekuurilla? Ehkä? Nyt Wandan kanssa eletään päivä kerrallaan. Sen kuntoa seurataan tarkasti ja Nutrolinin Nivel-valmisteiden syöttyä jatketaan, koska pakko minun on vain myöntää, että ihan eri liike on koirassa nyt ;) Vuosi 2015 oli siis Wandan kanssa toisaalta todella onnellinen, vaikkakin sinne mahtui tuota surua ja murhettakin. Enemmän meillä kuitenkin oli niitä terveitä ja onnellisia päiviä, mitä tuo nappisilmä ansaitseekin <3

Woody-poika (C) Iina Pehkonen

 Sittenpä viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä elämän mantelini, Woody ;) Vuosi sitten olin asettanut Woodille ja itselleni useampiakin tavoitteita. Moni niistä oli ehkä ennemminkin haaveita, mutta niiden eteen yritettiin toki tehdä töitä. TOKOn osalta tavoitteenamme oli saavuttaa voittajaluokan ykköstulos ennen uusien tokosääntöjen astumista voimaan, agilityssa pääasia oli, että kokeilemme millaista meno on kakkosluokassa ilman sen suurempia tavoitteita ja FH:ssa haaveilin FH1-koulutustunnuksesta. Lisäksi tavoitteisiin oli asetettu, että Woodista tulisi isä ;) No, mitäs sitten vuoden 2015 aikana saatiinkaan aikaan? ;)

Ruutuun! (C) Hanna Kankaanpää

 Tokon osalta ei ihan ylletty niihin tavoitteisiin joita olin meille asettanut. Kaukokäskyt ja ruutu osoittautuivat haastavemmiksi mitä olin kuvitellut ja niitä ei vanhojen sääntöjen aika saatu riittävän kuntoon, että ykköstulokseen olisi ollut mahdollisuus. Kolmesti kuitenkin kisattiin voittajaluokassa, toukokuussa rotumestaruustokoissa saimme 3-tuloksen kun kaukot ja ruutu nollattiin. Jälkeenpäin jäi hivenen harmittamaan, että ruudussa liian myöhään koiraa käskytin sillä ykköstulokseenkin olisi ollut sangen hyvät mahdollisuudet ilman kaukojakin ;) 

Video rotumestaruustokosta

Jälkeenpäin, kun katselen rotumestaruustokossa kuvattua videota, niin voin todeta, että vaikka sitä ykköstulosta ei kasaan saatukaan niin on me menty kovasti eteenpäin ;) Luoksetulo ja noudot suoritetaan paljon paremmalla vauhdilla nyt mitä tuolloin, seuraaminen on pysynyt yhtä makeasti kasassa, ruutu onnistuu nykyään, kaukotkin toimivat jo kohtuudella ;) Kovin kesken oltiin vielä toukokuussa kuten videoltakin näkee ;)

Seuraamista SM-tokoissa 2015 (C) Kaarina Pesonen

Rotumestaruustokon lisäksi kävimme Woodin kanssa Sievin kennelkerhon joukkueen mukana SM-tokoissa hakemassa 0-tulokset. Kaukot ja ruutu nollille kesken kun olivat ja lisäksi kämmättiin tunnari yhdessä ja metallinoudon kämmäsi ohjaaja kun ei osannut heittää kapulaa 10 metriin ;) Heinäkuussa kisattiin vielä Piirimestaruustokoissa Pipa Pärssisen tuomaroimana ja sieltä saatiin kasaan myös VOI3-tulos ruudun ja kaukojen mennessä nollille. Uusien TOKO-sääntöjen astuttua voimaan 1.8.2015 oli meillä ruudun ja kaukojen lisäksi uusina liikkeinä L-liike sekä ohjattu opettavana, joten TOKO kisaamiset jätettiin PM-tokoihin ja loppuvuosi keskityttiin treenaamaan uudet ja vanhat liikeet kuntoon :) Vuodelta 2015 siis TOKOn saralta kasassa VOI3-tulos, hyvää kisakokemusta ja luottoa koiraan, että se kyllä tekee juuri sen mitä se osaa :) Hyviä treenejä oli paljon ja moni asia on mennyt jo rutkasti eteenpäin, ei ollenkaan siis hullumpi vuosi vaikka tavoitteisiin asti ei yllettykään :) 

Woodi Seinäjoen agikisoissa 2015 (C) Sami Ritoniemi

Agilityn saralta en vuodelle 2015 ollut asettanut muita tavoitteita kuin, että käydään siellä kakkosluokassa kisaamassa. Jotenkin minulla oli ajatus, että meidän menolla siellä ei enää pärjäisi, mutta taisinpa aliarvioida niin itseni kuin koiranikin ;) 17 rataa käytiin kakkosissa juoksemassa ja niistä 5 oli HYLky ratoja, pari rataa yhden riman tiputuksen verran vaille nollia, useampi yliaika nolla ja 6 puhdasta nollaa joista tietysti 3 sitten sellaisia että sijoituimme riittävän korkealle ja saimme menolipun kolmosluokkaan elokuussa 2015 :) Hieman siirto hirvitti, sillä jo kakkosissa näkyi, että meidän vauhti ei ihan tahdo riittää, mutta täytyy sanoa, että mitä pidemmälle vuotta mentiin, sitä nopeammin alkoivat radat sujua, myös siellä kolmosissa ;)

Yksi loppuvuoden agiradoista :) 

Samoissa kisoissa joissa noustiin 3-luokkaan, napattiinkin heti se ensimmäinen 0-tulos kolmosluokasta. Itsevarmuus ja luotto koiraan kasvoi roppakaupalla ja loppusyksyn kisoissa painettiin meille mielestäni melkoisen hyvällä draivilla :) 12 rataa ehdittiin juosta kolmosluokassa ja sieltä kaikkiaan saldona vuodelta 2015 2 kappaletta puhtaita nollia, 3 yliaikanollaa, yksi 5 virhepisteen rata ja loput sitten raakasti HYLkyjä, joskin suurin osa hyviä sellaisia ;) Agilityn saralla siis vuosi 2015 ylitti odotukset ja heti kunnolla ;) Suurin ongelma meillä on nopeuden kanssa ja siinäkin suurimmat aikamenetykset tulevat keinulta ja puomilta (kuten videoltakin näkyy ;) ). Näistä huolimatta meidän etenemät alkoivat loppusyksystä olla lähempänä 4 m/s kuin sitä 3 m/s jolla aikanaan aloitettiin ;) Maltetaankohan me lopettaakaan tätä lajia kuten vuosi sitten suunniteltiin? ;) 

Jälkipellolla joskus vuonna 2014 ;)

Jos jossakin lajissa mentiin vähän yli odostusten, niin peltojäljellä sen sijaan oli kyllä niin musta vuosi, että melkein teki mieli heittää hanskat tiskiin kokonaan. Koko kautena 2015 kävimme pellolla yhteensä 5 kertaa, 5 vaivaista kertaa. Tämän piti olla se meidän kisakesä kun tekniikka on jo hallussa ihan pilkun tarkasti ja enää tarvittiin vähän uskoa ja kestoa. Aina ei kuitenkaan mene niinkuin on suunnitellut ja tänä vuonna peltojäljen osalta ei sinne päinkään ;) Toukokuussa ehdittiin ajaa  2 hyvää jälkeä. Ensimmäisen ajelin päineni Woodin kanssa ja ilahduin, että se oli ihan samassa iskussa kuin syksyllä 2014. Toinen jälki ajettiin sitten Isopahkalan Samin valvovan silmän alla: kisamittainen jälki jossa oli niukalti ruokaa siellä täällä. Ja se jälki meni lopun pientä väsymistä ja herpaantumista lukuunottamatta upeasti! Sami kommentoikin, että nyt kerta viikkoon jäljelle, koiralle vähän sinniä että jaksaa vielä sen viimeisenkin kulman ja suoran samalla tarkkuudella kuin muut ja ei muutakuin kisapaikkoja metsästämään. Nyt ihan naurattaa, että toukokuussa tilanne oli vielä noin mainio. Siitä se alamäki sitten alkoikin. Yksi jälki käytiin ajamassa juuri niitetyllä heinäpellolla ja siellä loppujäljestä näin jo, että Woodin ajo ei ollut sille omintakeista. Seuraava jälki olikin sitten täysi katastrofi kun koira ensin kieltäytyi ajamasta jälkeä kokonaan ja minun - tyhmän! - painostettua se sitten sortui ajamaan valejälkeä erittäin uskottavasti. Jälkiremmi naulaan ja miettimään, että missä mentiin metsään. Onneksi ympäriltäni löytyy fiksua ja auttavaista väkeä, jotka lopulta saivat minun päähäni ajatuksen, että eihän osaava ja kokenut koira yhtäkkeä ilman syytä lopeta ajamista. Niimpä tietenkin, nenäpunkkihan sen täytyy olla. Nenäpunkkilääkitys päälle. Ei apua, haistamisongelmat siirtyivät jo TOKOn tunnariinkin. Toinen kuuri eri lääkettä jos eka ei purrutkaan. Ei auta, nenä ei toimi kunnolla. Jo lenkillä haistellessaan koira alkoi helposti ryystää. Sitten se välähti, yhden treenikaverini ajatus jo sieltä ensimmäisestä epäonnistuneesta jäljestä alkaen, olisiko nenään voinut mennä jotain joka ei tullutkaan ulos? Lääkärireissulle siis ja nenä huuhteluun ja niihän sieltä sitten löytyi koteloitunut heinänkorsi ja sitä myötä hieman kärsinyt nenäontelo. Tähän kun vielä lisättiin sitten muutaman viikon aika parantua kunnolla kun korsi oli saatu pois, niin sitähän oltiinkin sitten jo lokakuun loppu puolella. Selkeä päätös, että tänä vuonna ei pellolle enää mennä. Uuden vuoden vaihduttua kirjoittelen sitten, mitkä ovat ajatukseni kaudesta 2016 tämän erittäin surkean kauden 2015 jäljiltä ;)

SM rallytokoissa 2015

Vuosi sitten kirjoitin myös, että rallyTOKOa Woodin kanssa ei enempää kisata ennenkuin se on rutkasti vanhempi, sillä koin, että rallytokon kautta Woodille tuli paikattavaa etenkin seuraamiseen ja rutkasti. Noh, aina ei mene niinkuin suunnittelee ja niin vain Woodinkin kanssa kahdesti käytiin rallytokoa kisaamassa vuonna 2015 ja sitä kautta saavutuksena RTK1 koulutustunnus, joka saavutettiin hienosti SM-rallytokoissa Ylöjärvellä, kun olimme edustamasa niin ikään Sievin kennelkerhoa joukkuekilpailussa :) Alla vielä teille linkki Woodin menoon SM-rallyissa 2015

Woody SM-rallytokoissa 2015

Woody kera pienen tyttärensä ;)

 No, jos FH.n tai TOKOn osalta ei ylletty tavoitteisiimme, niin jotain paljon suurempaa saatiin kyllä aikaan ;) Woody nimittäin sai ihanan Leila-neitosen kanssa pyöräytettyä maailmaan 5 aivan valoittavaa nuorta valkoistapaimenkoiraa <3 Ihana on ollut vuoden mittaa seurata näiden lapsosten kasvua kohti aikuisuutta :) Woodin kanssa kovasti lähetämmekin pentusten omistajille terveisiä ja onnea uuteen vuoteen! :)