Synttäreitä, aksakisoja ja geokätköilyä ;)

Giara 10v

 

Ensimmäisenä täytyy muistaa kirjoittaa meidän synttärisankarista ennenkuin unohdan! Pari päivää sitten nimittäin meidän super-Giara täytti 10v! Siitä ei kyllä ihan heti uskoisi missä iässä se jo liikkuu ;) Jatkuvasti saadaan kommenttia että onko tämä se minun nuorin koira ;) Ja eipä taida olla aikaa vuottakaan kun Giaraa luultiin pennuksi ;) Uskottava se silti on, että meidänkin pikku G vanhenee. Toivottavasti se saa elää vielä monta tervettä ja elämän täyteistä vuotta minun kanssani maailman polkuja tallaten. :)

Wanda ja Woody retkeilemässä

 Giaran synttärijuhlien lomassa ehdittiin Woodin kanssa pyörähtää pitkästä aikaa agilitykisoissa - meidän molempien elämän toisissa ;) Maaliskuussahan Woodin kanssa aloitettiin meidän agilityura osallistumassa hyppyradalla, josta heti se ensimmäinen LUVA saatiin ja 1-luokan hyppyradat jäivät sitten meidän osalta tuohon yhteen ja ainoaa kisaan ;) Pitkä kisatauko on johtunut ihan tästä samaisesta syystä, että hyppyradoille ei ole enää päästy nimittäin Woodilla on edelleen ollut todella paljon vaikeuksia vieraitten keinujen ja sitä kautta myös vieraitten puomien kanssa. Jotenkin olin jo ajatellut, että se olisi saanut niihin varmuutta ja ilmoitin sen Pyhäjärven agilitykisoihin syyskuun loppuun. Siellä kuitenkin tuli huomattua, että kaukana oli varmuus sillä ensimmäinen rata päättyi puomiin ja toinen rata keinuun :/ Toisella radalla päätin sitten pelastaa mitä pelastettavissa oli ja annoin Woodin tulla keinun ohi ja me vedettiin yhdessä koko muu rata hauskaa pitäen vauhdikkaasti ja puomin onnistumista iloiten niin että kuuluttajakin taisi meille aplodien antoa kannustaa ;) Voittajina tultiin toinen rata maaliin ja hirveitten tsempaloiden kanssa mentiin autoon vaikka hylkyhän se toki oli ku keinu jätettiin suorittamatta ;) Muutoin rata olisi ollut hieno nolla ;) Ajattelin, että ainakin näin saan Woodille ajatuksen, että agikisat ovat ihan parhautta ja sitä ei jää keinu kummittelemaan. Kaksi hylkyä siis kuitenkin koiranettiin meiltä kirjautui.

 

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa agilitykoulutus Kokkolassa kilta-areenalla. Suureksi yllätyksekseni siellä Woody menikin heidän molemmat keinunsa! Mystistä miksi jotkut keinut sitä niin hirvittävät ja toisista taas se tulee helposti vaikka toki sitä nekin näyttävät vähän jännittävän? Hyviä neuvoja saatiin kuitenkin jo agikisoissa Sailalta, kiitos niistä! Taistelutahdon kautta lähdettiin keinua vielä varmentamaan ja samalla linjalla oli myös agilitykoulutuksen vetäjä, jonka kanssa tehtiin paria eri harjoitusta Woodille keinun kanssa. Ehkäpä uskallankin sen ilmoittaa lokakuun Kokkolan kisoihin ;) Nyt vain reipasta treeniä ja keinusta maailman parhaan asian tekemistä :)

 

Wanda ja Woody lintutornista poistumassa ;)

Agilityreissujen ohessa Wandakin pääsi pitkästä aikaa reissuille mukaan ja kyllä näki koiran naamasta miten tyytyväinen se oli ;) Kotimatkoilla käytiinkin sitten aina geokätköilemässä, niin sai Wandakin lenkkeillä uusissa maisemissa kotipeltojen sijasta ;)

 



Wanda lintutornissa

 

Niin joo, ja upeita uutisia saatiin Woodin tulevalta morsiolta Leilalta ja hänen omistajaltaan Mariannelta. Tämä parivaljakko oli nimittäin käynyt suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti! Isosti onnea Marianne ja Leila! :)

 



Rotumestarudet takanapäin..

Niin se on meilläkin takana sitten ensimmäinen FH-koe. Ihan raisiossa asti käytiin valkkareiden rotumestaruuksissa onneamme koettamassa ;) Ihan nappiin ei reissu mennyt ja vaikka itse kisapaikalla ja viikonlopun aikana en ollut edes harmistunut, koska en voinut koiraa syyttää sellaisesta mihin en ollut osannut varautua, niin täytyy myöntää, että tiistaina pieni harmistuksen peikko korvan juuressa huuteli kun päästiin takaisin treenipellolle ;)

 

Palataanpa kuitenkin ensin kokeeseen. Koepäivän aamu oli sumuinen ja pilvinen ja sellaisena keli pysyikin pitkälle päivään. FH1-koirakot suuntasivat aamu kymmenen maissa pelloille ja siellä arvonnalla jaettiin meille kaikille jäljet. Woody sai numeron 2 eli toinen jälki oli meitä varten. Ensimmäiselle jäljelle lähtenyt koira ei valitettavasti selvinnyt kovin pitkälle ja niin siitä seurasi noin puolen tunnin odottelu, että Woodin jälki on tarpeeksi vanha ajamista varten. Minä keskityin lähinnä siihen, että teen kaikki rutiinit kuten treeneissäkin. Olin muka aiemmin napannut lihapullat, esineet ja jälkikepin ja lähtenyt autolta jälkeä tallaamaan. Nyt kävin muka laittamassa koiralle esineistä saatavat palkat valmiiksi kuten normaalisti treeneissäkin. Sitten oli se hetki, että koira oli otettava autosta ja lähdettävä hommiin. Nappasin Woodin liinaan kiinni ja niin lähdettiin kohti meille varattua peltoa. Woody oli ihan kuin treeneissäkin, selkeästi tiesi että jäljelle ollaan menossa. Se kohtuu vähäinenkin jännitys joka minulla oli, alkoi hävitä mitä lähemmäksi pääsin lähtöpaikkaamme :) Saamamme pelto oli aivan ihanne suorituspaikka, noin nilkan korkuista tasaista heinäpeltoa! Tuomarille ilmoittautuminen ja sitten ei muuta kuin koira hommiin. Woody lähti paalulta juuri niin kuten se lähtee treeneissäkin, teknisesti tarkasti nenä maassa viistäen ja jokaisen askeleen tarkastaen. Jännitin hieman, että Woody lähtee varmasti ajamaan pitkällä liinalla koska siinä oli meillä treeneissä tullut ongelmia. Kun Woo oli edennyt pari liinan mittaa unohdin jo jännittämisenkin ja ehdin jo todella ajatella, että no niin, tästä sitä mennään :) Woodin ajettua noin 45-60m (arvioituna tuomarin sanoista liinan mitoista :D ) se rupesi tarkistamaan jostain syystä vasenta ja oikeaa puolta ja oikealle puolelle lähti sitten ihan liikkeelle, spottasi tuomarin ja rupesi haukkuilmaisemaan tuomaria! :D Minä seisoin leuka pellossa, että mitä ihmettä tuo koira hommaa :D Ilmeisesti jotenkin se herpaantui, meni epävarmaksi ja tarjosi jotakin jota varmasti osaa, hauskaa sinänsä että pariin vuoteen ei hakua ole oikeastaan edes treenattu ;) Komeasti ja pitkään Woody jaksoi tuomaria haukkua paukuttaa, sitten tuomarin kehoituksesta yritin käskeä sen jäljelle jolloin se palasi minun luokseni. Ajattelin vielä tässäkin kohtaa, että eihän tässä hätää, tästä se lähtee taas ajamaan, mutta väärässä olin. Jälkiliina meni pitkästi jälkeä pitkin meidän edelle ja woodihan rupesi sitten sitä ilmaisemaan esineenä :/ Kolmas jälkikäsky ja keskeytys. 3 pistettä taidettiin ehtiä saada ;) Niin ja kisan jälkeen todettiin myös, että minun jälkiliinani oli totaalisen ylipitkä. Ainakin 15-17m kun pitäisi olla 10 m ;) Tyhmä ohjaaja kun ei tarkistanu :/ Mut ainakin jatkossa on helpompi ajella ;)

 

Tällainen päivä siis. Minä en silti ollut ajoomme pettynyt. Woody teki sen mitä osasi ja valitettavasti koskaan ei ole tullut treenattua sitä, että tuomari kulkee koiran vieressä tai koiran ja ohjaajan välissä, koska olin tähän asti kuvitellut että tuomari kulkee aina ohjaajan kanssa samalla linjalla. Jälki on herkkä laji ja etenkin kun pitkän liinan kanssa meille oli tullut epävarmuutta ajoon niin ei ole mikään ihme, että kohtuu lähellä kulkenut vieras ihminen sai Woodin herpaantumaan jäljeltä. Treenattavia asioita siis joista ei voi koiraa moittia :) Hymyssä suin siis mentiin koiran kanssa autolle ja jäätiin seuraamaan muiden suorituksia. Onneksi sieltä yksi valkkarikin tuloksen teki ja rotumestari saatiin ;) Harmittavan moni koira sen sijaan jäi tolpalle suoraan...

 

Tiistaina pääsin sitten viimein kotona taas pellolle ja kävinkin heti polkemassa lyhyeen, vähän kuivahkoonkin peltoon Woodille noin 500 askeleen jäljen neljällä kulmalla ja kahdella esineellä. Melkein kaksi tuntia ehti jälki vanheta kun sitä lähdettiin ajamaan nyt oikeasti 10 metrisellä liinalla ja voi vitsi miten hienosti jätkä ajoi! Ennen tiistaita ajattelin vielä, että entäs jos Woody vain päätti kokeessa ettei ajaminen kiinnostakaan? Mitä olisin sitten tehnyt? Mutta nyt näin taas, että ei se jälkeä jätä ja ajaa teknisesti todella tarkasti. Kaikki se pienikin epävarmuus jota olin aistinut pitkän liinaan treeneissämme oli nyt poissa kun minä olinkin 10 metrisellä liinallani huomattavasti lähempänä koiraa. Helpotus ja ilo valtasi mielin, mutta samalla myös harmitus.. kaatuiko meidän koe ihan puhtaasti outoon tilanteeseen johon Woody paran vein? No, se ei selviä kuin treenaamalla lisää ja yrittämällä uutta koepaikkaa, toivottavasti sellainen saadaan :)

 



Jaana ja Furi

Onneksi rotumestaruusreissu ei oltu rakennettu pelkän kokeen varaan vaan samalla sain nähdä paljon tuttuja ja porista heidän kanssaan mukavia :) Yksi huippuhetkistä oli kun Jaana toi Wandan ja Dexun pojan Furin näytille :) Hieno miekkonenhan se oli :) Muutoinkin näin monia sellaisia harvinaisempia tuttuja joihin ei tahdo törmätä kuin messarin näyttelyssä joulukuussa ;) Huippu reissu siis :)

 



Assi ja Woody

Rotumestaruuksia seuraavana päivänä lähdettiin vielä Anna-Kaisan ja hänen Assi-koiransa kaveriksi geokätköilyreissulle vaeltelemaan. Woody nautti kyllä reissusta kun sai juoksennella vapaana lähes koko päivän :) Geokätköilyn osalta reissu oli kyllä antoisa kun viikonlopussa tuli kätköjä löydettyä yhtä paljon kuin ekana geokätköilyvuotenani ;) Eli ainakin jokin meni nappiin ;)

 



Pitkä viikko ;)

Woody ja kaihoisa katse pellolle ;)

 Edellisen häntä maassa kirjoitetun blogitestin jäljiltä ollaan täällä jo vähän positiivisemmalle mielellä rotumestaruuksia ajatellen. Lauantaina sain Woodille onnistuneen jäljen kun ajettiin taas todella lyhyellä pellolla, jossa koira joutui keskittymään toden teolla. Jäljellä oli paljon ruokaa, jotta samalla saisin suunnittelemani motivaatio treenin tehtyä. Noin 600 askelta, 5 kulmaa ja 5 esinettä vaihtelevasti pitkällä ja lyhyellä liinalla (joka toinen esineitten väli). Woody ajoi rauhallisesti ja todella tarkasti. Yksi esine meni ylitykseksi vähän minun mokailuistani. Woody hätkähti esineen tullessa vastaan ja minä etenin silti jolloin koirakin jatkoi. Tyhmä ohjaaja ;) Muut esineet onneksi ilmaisi mallikelpoisesti, joten toivottavasti samalla lailla kokeessakin :) Nyt sitten olenkin päättänyt, että pellolle ei tällä viikolla enää mennä etten jännityksissäni enää uudestaan onnistu pilaamaan mitään ;) Toki hieman ärsyttää takaraivossa jyskyttävä tieto epäonnistuneista jäljistämme. Epävarmuuttahan ne toivat, sille ei mitään mahda. Epäluottamusta herättää myös se, että en tiedä, miten viikon tauko peltohommista vaikuttaa Woodiin. No nyt mennään näillä ja ainakin Woodista näkee jo nyt, että pellolle se olisi menossa rutiineidemme mukaisesti hommiin ;) Jospa tämä tauko herättää siinä vielä paremmin motivaatiota tulevaa lauantaita varten :) Hitaasti vaan tuntuvat nämä päivät kulkevan ;)

 

Giara metsälenkillä

 

 

Rotumestaruudet lähestyy..

Viikon päästä häämöttävät valkoisten paimenkoirien PK-rotumestaruudet ja siellä pitäisi meidän Woody-pojan kanssa korkata FH-uramme virallisesti. Puolitoista viikkoa sitten olin vielä hyvin tyytyväinen koiran työskentelyyn ja ajattelin, että ei meillä ole suurempaa hätää. Tällä viikolla ollaankin sitten tultu tuosta varmuudesta rominalla alas :( Kun pääsisi tuonne koiran pään sisään, että se osaisi kertoa mitä nyt on tehty väärin, niin olisihan tämä helppoa korjata ;) 

Pahin alamäki alkoi eilen. Treenikaverini Markku tuli polkemaan meille jäljen, 100 tyhjää alkuun sitten ruokaa siellä täällä kohtuu vähän. Jälki kohtuu lyhyt. 10 metrin liinalla ajoa. Paalulta koira lähti ensin hyvin tarmokkaasti ja maavainuisesti eteenpäin, kunnes oli edennyt noin arviolta 9 metriä jolloin kääntyi ja palasi takaisin minun luokseni. Siinä sitten monttu auki ihmettelin, että mitä helkattia. Odotin, että koira olisi itse lähtenyt jatkamaan jälkeä, mutta lopulta jouduin lyhentämään liinaa ja käskemään uudestaan jolloin Woody lähti ajamaan. Päästin sen uudestaan 10 metriin ja ajoi sitten, mutta kauhealla tohinalla, pää pomppi ylhäällä ja muutenkin meno oli suorastaan hirveän näköistä vaikka jäljen päällä koira pysyikin ja löysi loppuesineen ja ilmaisi sen.

Jäljen jälkeen pitkä mietintä. Treenikaverin kanssa käytiin jälkeä läpi ja pohdittiin, että mitä meni vikaan. 10 metrin liinalla olen ajanut aiemminkin, toki melko vähän, mutta kuitenkin ja siinä ei ole ollut ongelmia lukuunottamatta edellispäivityksessä jakamaani jälkivideota. Tyhjää on jäljen alussa ollut useammassa treenissä vaihtelevasti 10-450 askeleeseen asti eikä se ole tuottanut koiralle ongelmia. Vieraankin jälkiä ollaan aiemmin ajettu ja niitä Woody on mennyt ihan kuten minunkin polkemiani. Ainoa uusi juttu oli nyt se, että vieraan jäljellä oli alussa tyhjää. Jälkipäiväkirjaa tuli illalla selailtua koko kesän ajalta ja mietittyä että mitä nyt tapahtuu.

Tänään käytiin ajamassa paikkaava jälki. Sama ystäväni tuli polkemaan minulle jäljen samalle pellolle. Nyt laitettiin alkuun ruokaa 5 askeleen päähän ja sitten noin liinan mitat päähän. Muutenkin ruokaa laitettiin enemmän, 3 esinettä, 2 kulmaa arviolta vain noin 500 askelta. Ensimmäisellä suoralla Woodin ajo oli epätarkkaa. Nosteli päätään usein ja muutenkin teki huolimattomasti vaikka jäljen päällä pysyikin. Ensimmäisestä esineestä meni yli. Toisella suoralla liina jäi huonosti ja se selvästi haittasi koiran menoa, mutta eteni se kuitenkin, jälleen pää tosin kävi monta kertaa ylhäällä. Ilmaisi toisen esineen hyvin ja pääsin siinä korjaamaan liinan, jonka jälkeen koira ajoikin lopun enemmän omalla varmalla maavainuisella tyylillään. Jos koko jälki olisi mennyt kuten loppusuora, voisin olla tyytyväinen, mutta kun ei mennyt niin nyt tässä istutaan Woodin kanssa ja ihmetellään, että mitäs tehdään jäljellä oleva viikkoa ennen rotumestaruuksia :D 

Parin ystäväni kanssa puhelimessa tilannetta puituani tuli mieleen toki sekin, että ollaanko nyt ajettu niin paljon, että koiran motivaatio alkaisi kärsimään. En osaa sanoa. Valitettavasti aiemmilta kesiltä minulla ei ole jälkipäiväkirjoja joista voisi yrittää katsoa ja muistella miten silloin on ajettu. Huomenna mennään vielä kahdestaan pellolla ja tehdään supervarma ja mukava treeni koiralle, sitten se saa luultavasti jäädä odottamaan rotumestaruuksia. Toivon todella, että se siellä pystyy näyttämään sen koulutustason mikä siitä yleensä löytyy, mutta toki tämän viikon ajojen perusteella tiedän, että siellä voi näkyä muutakin, valitettavasti. 

Mutta ei me lannistuta kuten ei aiemminkaan :) Jos nyt kokeessa nähdään, että meistä ei vielä tähän ole, niin sitten treenataan lisää. Woody on mainio jälkikoira ja sen kanssa on mahtava puurtaa pellolla. Kokemusta tarvitaan varmasti molemmat ja sitä nyt ainakin päästään hakemaan :)

Jälkeä, valokuvausta ja vähän agilityäkin ;)

 

Alkaa nuo meidän otsikon aiheet hieman toistaa itseään? ;) Mut minkäs teet, illat ne kuluvat edelleenkin siellä jälkipellolla. Yrittämääni koepaikkaa ei saatu vaikka 1.varasijalla keikuttiinkin. Samana iltana lähdettiin sitten ihan treeni mielessä ajamaan vähän koemaisempi jälki pitkällä liinalla. Alusta oli kohtuu haastava, päivä-kaksi sitten ajettu heinäpelto, lyhyttä ja paikoin kuivaa pohjaa. Tuuli oli kohtuullisen voimakas. Jälki lähti hyvin liikkeelle, pientä haparointia alussa, mutta sitten mentiin todella varman oloisesti. Ensimmäisen esineen Woody ilmaisi vinoon, mutta en siitä välittänyt koska tässä treenissä keskityttiin ihan johonkin muuhun ;) Kolme ekaa kulmaa sujuivat mainiosti, mutta sitten neljännellä suoralla tapahtui jotain. Woody kääntyi jäljellä ja jäi seisomaan minua tuijottaen. What?? Kerrankin sattui kuitenkin niin hyvä tuuri, että juuri tämä jälki on videolla. Sitä onkin sitten katsottu moneen kertaan omin ja treenikavereiden silmin ja mietitty mitä oikein tapahtui? Juuri tuolla suoralla oli kohtuullinen vastatuuli (minkä vuoksi seuraavan esineenkin ilmaisee liian aikaisin), liinaan tuli melkoinen heilahdus juuri ennen woodyn pysähtymistä, liina oli väärin jo koko edellisen suoran ajan...Monenlaista selitystä Woodyn käyttäytymiselle löytyy. Toki itse toivon, että jokin syy siihen on, koska en haluaisi ajatellakaan, että se vain päätti yhtäkkeä jättää leikin kesken, mikä ei todellakaan ole sen tapaista ;) Loppujälki selvittiin kuitenkin onneksi kohtuudella ja viimeisen esineen ilmaisi oppikirjan mukaisesti. Seuraavana päivänä käytiin ajamassa paikkausjälki, jossa ei mitään epävarmuutta kyllä näkynyt vaan Woody matkasi jäljellä kuin vanha konkari :) Laitanpa tähän kuitenkin teidänkin iloksenne tuon epäonnistuneen jäljen videon, niin voitte katsoa ja jokainen tehdä omat tulkintanne mikä meillä meni pieleen ;)

 

Epäonnistunut treenijälki 3.9.2014

 

Nyt onkin meillä sitten kaksi viikkoa aikaa laittaa paketti kasaan rotumestaruuksia varten. Eli jälkipellolla vietetty aika jatkuu ;)

 

Aslan mallina ;)

 

Omien treenien lisäksi ollaan ehditty vähän myös keskittyä ensi vuoden valkkareiden TOKO-rotumestaruuksiin, jotka järjestää Sievin kennelkerho. Kisat tullaan pitämään toukokuussa 2015 Nivalassa ja sitä varten ollaan jo kennelkerhon porukalla laitettu rattaita pyörimään :) Käytiin muunmuassa Wanda prinsessan ja Anna-Kaisan Assin kanssa hieman valokuvamalleina, jotta saatiin sopivia täytekuvia valkkariaiheella tulevaan rotumestaruuslehteen.  Hienosti jaksoi koirat poseerata vaikka Wandaa aluksi hieman epäilinkin, että liekköhän tuo enää uskoo mitään mitä sille sanon ;) Siellä se napotti kuitenkin kuin vanha tekijä, hassu koira :)

 

Viime viikonloppuna nollattiin sitten päätä peltotreeneistä ja kaikesta muustakin viettämällä koko viikonloppu agilityn merkeissä Sievin kennelkerhon kentällä. Taina ja Antti Kurvinen olivat saapuneet meitä valmentamaan ja niimpä kahtena päivänä viiletettiin agilityä enemmän kuin varmaan koko kesänä ;) Woody oli todella pätevä :) Lähinnä sai ohjaaja noottia siitä, että koiraan pitäisi luottaa paremmin. Se lukitsee kuulemma esteet hyvin ja irtoaa niille kun minä annan sille vain tilaa siihen, enkä kuskaa sitä kädestä pitäen jokaiselle esteelle ;) Monenlaisia uusia ohjauskuvioitakin opittiin; twistit, pakkovalssit, niistot, jaakotukset sun muut tulivat tutuiksi ja varsin hyvin ne toimivat meidän Woody pojalle :) Palkkaushommiakin katsottiin, että mihin ja miten minun kannattaa jatkossa Woodia palkata jotta siihen saataisi vähän lisää vauhtia ilman, että sen hyvö estevarmuus kärsii. Kaiken kaikkiaan siis oikein antoisa viikonloppu, jonka johdosta nyt on taas selattu agikisojenkin kalentereita, että josko sitä ehdittäisi vielä tälle vuodelle kisatakin :)