Rennompaa menoa..



Giara, Woody ja Tytti geokätköilemässä

Viikonloppuna vietettiin koirienkin kanssa vähän rennompaa menoa. Tytti ystäväisemme oli käymässä Nivalassa ja niin me suunnattiin sitten geokätköilyn ihmeelliseen maailmaan. Kivoja uusia lenkkipolkuja taas löydettiin ja koirat nauttivat uusista maisemista silmin nähden :)

Onnistuneet treenit sekä älynväläyksiä ..

Eilettäin treenailtiin taas collie-vuorolla. Matkassa mukana Giara sekä Woody.

Giaran kanssa taidetaan oikeasti olla oikealla tiellä. Keväällä minulla oli käsissäni veteraani ikäinen koira, joka selvästi oli lopen kyllästynyt samojen tokoliikkeiden jankkaamiseen vuodesta toiseen samalla kaavalla. Enkä voi kyllä ihmetellä, sillä onhan se reppana osannut alokasluokan liikkeet jo 8 kuisesta rääpäleestä asti ja avoimen luokan liikkeetkin on olleet hallussa varmasti ennen parin vuoden ikää. Tylsäksihän se tahtoo käydä itsellekin ;) Kesän Giara piti melkein totaalista treenitaukoa ja syksyllä kun otin sen taas hallille mukaan, päätin että nyt rikotaan kaavat ja lähdetään katsomaan löydetäänkö sieltä se kadonnut motivaatio. Eilen hallilla sain tuntea suuria ilon ja onnistumisen tunteita kun tajusin, että katsos, nythän minulla on käsissäni taas se super innokas ja vikkelä pikku G. Vaihtelevat ja monipuoliset treenit ovat tuottaneet tulosta. Kaavojen rikkominen ja yllätyspalkkaamiset ovat saaneet pikku Giaran silmät suorastaan loistamaan, koska se on niin ihmeissään, että herranjestas, tästäkin voi tulla jo palkkaa :D Iso kiitos treenikavereille, jotka ovat avanneet silmäni tässä vuosien saatossa ja saaneet ymmärtään, että kaavamainen treenaaminen ei ehkä ole se juttu ;)

Woodin kanssa kasailtiin voittajanliikkeitä. Edellisperjantain nuorten koirien tokoringin treeneissä ohjaajamme pyysi minua miettimään Woodin sivulletuloja noudoissa. Nyt olin sitä sitten tehnyt. Woodihan tuo kapulan minun eteeni. Luoksetulot se tekee suoraan sivulle. Avoimessa luokassa minun ei vielä tarvinnut niin paljon ressata, jos se jäi noudon jälkeen hippasen vinoon sivulleni, mutta nyt kun suuntana on suuri tuntematon voittajaluokka, olisi tyhmää ottaa pistemenetys jokaisesta noutoliikkeestä sen takia, että koira jää hieman vinoon sivulle tulossa noudon jälkeen. Perjantaina vielä ajattelin, että eihän se ole muutakuin, että hion sivulletuloja 90 asteen kulmasta. Woodilla on sivu paikkana niin varma, että kyllä sen sieltä saa kun vaan muistuttaa. Lisäksi se osaa käyttää takapäätään kohtuu hyvin. Kuitenkin jo muutamien toistojen jälkeen tajusin kyllä tokoringin ohjaajan pointin: woody on pitkän mallinen ja 90 asteen sivulletulo ei ole oikeasti sille mikään helppo juttu! Niimpä päätin, että rupean opettamaan Woodille sivulletulot myös minun takaani kiertäen, toki eri käskyllä. Jatkossa se saa edelleen tehdä kaikki muut liikkeet normaalisti sivulle tullen, koska se pystyy siihen hyvin ja tekee tarkkaa työtä, mutta noudoissa se saa oppia kiertämään minut sivulle tulossa, jotta saadaan se kaunis, suora loppuasento aikaiseksi :) Muutamia kiertämällä sivulle tuloja sitten treenattiinkin ja hyvin Woody ne teki tajuttuan mitä siltä pyydän. Vahvistusta käskyyn, varmuutta koiralle ja vauhtia niin hyvä tästä tulee :) Kiitos Heidi todella hyvästä pointista! :) Seuraavaksi tulenkin nykimään sinua hihasta, että miten saadaan vauhtia tuohon  :D On nimittäin ensimmäinen koirani koskaan jolle opetan sivulletuloja takaa kiertämällä ;)

Lisäksi Woodin kanssa treenailtiin ruutuun menoa ja sieltä vauhdilla pois tulemisia, liikkeestä istumista - joka viimein alkaa onnisuta myös seuraamisesta!, kaukoja liikkuroituna läheltä, luoksetulon seis- ja maastoppeja sekä seuraamisen sivuaskelia. Loppukivana vedettiin kotiläksyksi saatua tehtävää eli noutokapula suuhun ja agilityradalle. Voin kertoa, että hauskaa oli meillä molemmilla :D Ideanahan siis se, että Woody saa varmuutta kapulan kantoon ja saa ajatuksen, että se suussa tapahtuu kaikkea kivaa ja se suussa ainoa oikea askellaji on laukka ;) Hieman hömppää kyllä, mutta erittäin mukavaa ;)

Treeneistä kotiin ajellessani tapani mukaan pohdin syntyjä syviä. Suurimmaksi ajatukseksi jäi se, että voihan kehveli, kyllä tuon Giarankin kanssa varmaan vielä kisakentille joutuu. Joten ei muutakuin katselemaan kisakalentereita.. :D

Voihan tunnari ja kaukot ;)

Viimeisinä kuukausina ovat illat kuluneet kotona tehokkaasti kun ollaan Woodin kanssa hinkattu voittajaluokan tunnistusnoutoa ja kaukokäskyjä. Siinä on kyllä liikkeet, joita saisi hioa varmaan maailman tappiin asti! Kaukojen kanssa en ollut vielä jokin aika sitten edes ajatellut miten kova homma koiralle on saada nuo liikevaihdot päähän ilman että se liikkuu eteen taikka taakse. Sitkeästi ollaan niitä nyt jo pitkän aikaa kotona jankattu ihan lähietäisyydeltä siten, että oikeasti Woodin takatassujen paikka ei hievahdakaan. Etenkin istu-seiso vaihto on ollut sille hankala ja siinä on tahtonut tulla liikettä etenkin taaksepäin. Eilen illalla oli kuitenkin voittajafiilis, kun Woody teki kaikki voittajan kaukokäskyjen vaihdot erittäin sulavasti, nopeasti ja liikkumatta noin 1 metrin etäisyydeltä minusta! Kyllä se tästä nyt kun liikeradat alkavat olla pojan päässä niin pikku hiljaa etäisyyttä lisää ja kevättä kohden kaukokäskyt todella saattavat olla meillä kunnossa! :)

No, kun kaukoissa tapahtuu edistystä niin tunnarissa taas sitten pientä takapakkia. Tai ehkäpä vain yksi pieni epäonnistuminen joka toisaalta saattoi taas muistuttaa koiralle, että hajun kanssa tässä pitäisi pelata ;) Seuraavassa treenissä sen sitten näkee, että kummin kävi. Joka tapauksessa todella hyvä tapa Woodille on ollut muistuttaa, että tätä hommaa tehdään nenä auki, on ollut laittaa kapuloita sikin sakin ja väliin aina muutama nami. Woodin tullessa kapuloille sen oikein kuulee kun sen nenä aukeaa ja se alkaa etsimään makupaloja joiden jälkeen aina sujuvasti nousee sitten se oma kapula - paitsi eilen ;) Eilen namien etsinnän jälkeen nosti ensin tohkeissaan lähimmän kapulan, mutta kun käskin uudestaan niin sitten tarkasti tarkisteli kapulat ja nosti oman. Pikku hiljaa pitäisi alkaa taas siirtämään tämän tunnarivaiheen harjoittelu myös hallille sekä lisätä siihen liikkuri viemään kapuloita :)

Uusi vuosi ja uudet kujeet ;)

Niin se vuosi taas vaihtui ja Huiskuhännätkin päätti siirtyä nykyaikaan siirtämällä päiväkirjansa blogimuotoon ;) Vanhat sivut löytyvät edelleen ja niitä päivitetään. Ainoastaan päiväkirjat 2014 alkaen löytyvät täältä blogista :)

Perinteisesti uuden vuoden ensimmäinen päiväkirjakirjoitus on käsitellyt kuluneen vuoden saavutuksia sekä tulevan vuoden haasteita. Samalla periaatteella jatketaan ;)

Kulunut vuosi 2013 on jälleen ollut täynnä iloa, onnistumisen tunteita, kauniita hetkiä sekä monenlaisia tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleeni ihaniksi muistoiksi. Vuoteen on kuitenkin mahtunut myös jonkin verran murhetta, mutta onneksi nekin pienet rypyt ovat kääntyneet iloksi meidän Huiskuhäntien elämässä :)

Giaran kanssa oli alunperin haaveena ja tavoitteenakin kisata tokossa vielä kuluneena vuonna. Tarkoitus oli saada AVO1-tulos hankittua sekä voittajan liikkeet opeteltua. Metsään mentiin näissä tavoitteissa kuitenkin, tosin vähän meistä riippumattomista syistä ;) Giaralla alkoivat alku vuodesta vanhuuden vaivat pienoisen virtsan karkailun muodossa, jonka myötä sille jouduttiin hommaamaan lääkkeet. Vuoden alussa ajattelin vielä, että voin jättää lääkkeet välistä pois ja kisata, mutta jo yhdenkin tabletin unohduksen jälkeen pesemäni peitot, lakanat ja petarit saivat minut toisiin ajatuksiin ;) Tokossa ei siis kisattu lainkaan, mutta kyllä me toki sitä treenattiin :) Ja saatiinhan me opeteltua joitakin voittajan liikkeitäkin kuntoon :) Vuoden edetessä pystyttiin Giaran lääkemäärää myös pienentämään asteittain, joten ihan vielä en ole haudannut ajatusta kisaamisesta. Itseasiassa loppu vuotta kohden alkoi kisahammasta kolottaa jo aika toden teolla ;) Katsotaan nyt miten tämä vuosi lähtee kulkemaan :) Tavoitteita en kuitenkaan tällä erää Giaran kohdalla uskalla asettaa ;)

(C) Jari Löllö

Wandan kanssa vuoden 2013 aikana koettiin vähän isompiakin myrskyjä. Elokuussa alkanut ontuminen liikkelle lähdöissä paljastui röngten kuvissa täysin entisen polven aikaansaannokseksi. Alkudiagnoosi oli suorastaan pelottava. Polvi on totaalisen entinen. Ajatuksissa kävi jo sekin, että joudunko tekemään raskaan päätöksen ja luopumaan Wandasta. Onneksi kahden viikon täyslepo kera kipu- ja tulehduslääkkeiden sai ontumisen poistumaan. Polveahan ei mikään enää terveeksi saa ja tiedossa on, että jossain vaiheessa se ei enää luultavasti kestä. Tulehduksen pois saanti sai ontumisen kuitenkin poistumaan ja pikku hiljaa Wandaa päästiin lenkittelemäänkin. Nyt Wanda käy hieman lyhyemmillä lenkeillä päivittäin irrallaan ja mitään ontumista ei ole havaittu. Toivon todella, että tämä jatkuu ja saan nauttia Wandan kanssa vielä pitkään yhteisistä hetkistä. Samalla tosiaan Wanda kuvattiin kauttaaltaan muutenkin ja lonkat, kyynärät yms. olivat edelleenkin erittäin priimassa kunnossa. Selässä oli yhdessä nikamavälissä lievä spondyloosi, jonka ei kuulemma pitäisi haitata meidän elämää millään tavalla ja on kuulemma hyvin yleistä jo tämän ikäisillä isoilla koirilla. Suuri suru ja hätä kääntyi siis lopulta parempaan päin. Kiitokset kaikille hengessä mukana eläneille! Ne muutamat viikot, kun kaikki näytti vielä todella pahalta olivat minulle todella raskaita. Nyt kuitenkin tunnelin päässä on valoa ja me nautitaan Wandan kanssa kaikista niistä valonsäteistä joita meidän polullemme vielä siunaantuu :)

Vanhempien koirieni kanssa kisarintamalla oli siis erittäin hiljaista ja samalta tulee luultavasti näyttämään myös tuleva vuosi 2014 - ainakin Wandan osalta. Onneksi elämä ei ole pelkkää kisaamista ja meillä on päivät täynnä ihania hetkiä huiskuhäntien kanssa :)



(C) Kaarina Pesonen

Nuorimmainen Woody-poika kaiken arjen hyörinän ohella kunnostautui tosin myös siellä kisakentillä. Vuoden 2013 tavoite meillä oli TK2 ja se me saavutettiinkin kahden luokkavoiton ja yhden kakkossijan kera. Voi niitä riemun kiljahduksia, kun TK2-koulutustunnus napsahti kohdilleen! En voisi olla Woody pojasta ylpeämpi :) Woodi teki myös minun harrastuspuoleni historiaa olemalla ensimmäinen koirani, jonka kanssa osallistuimme sekä piirimestaruuskisoihin, että SM-kisoihin joukkueen mukana. Piirimestaruuksista napsahtikin toinen AVO1-tuloksista luokkavoiton kera ja joukkuekultaa, SM-kisoissa meillä ei mennytkään ihan niin nappiin mutta kokemuksena sekin oli mahtava reissu. Iso kiitos joukkueelle, että minut oli huolittu matkaan! :) TK2-koulutustunnuksen myötä meillä oli edessä pakkosiirto voittajaluokkaan, jota ahkerasti alettiinkin treenata ja jonka myötä, yllätys yllätys, vuoden 2014 tavoite tokon osalta meillä on Woodin kanssa selvittää voittajaluokka kunnialla läpi :)

Linkki Woodin tokoiluun avoimessa luokassa PM-kisoissa elokuussa :)
(Ei parasta mahdollista, kun viikkoa aiemmin kisattiin aiemmin ja ei ehditty paikkailla ;))



(C) Heli Kangas-Kokko

Woodin kanssa vuosi sitten haaveilin myös starttaavani mahdollisesti pk-puolella FH-jäljellä vuonna 2013. Tähän me ei ihan vielä pystytty keväällä myttyyn menneen esineilmaisun vuoksi. En osaa sanoa onko meistä tähän vuonna 2014:kaan, mutta yritys on ainakin kova, meillä molemmilla :) Iso kynnys vain on astua kisaamaan PK-puolelle, koska se on minulle kisamuotoisena uusi juttu. Joskushan toki sekin on vain aloitettava, jotta ehkäpä yritän todella ottaa itseäni niskasta kiinni ;)

Linkki Woodin treenijälkeen heinäkuulle, kun esineilmaisuja oli saatu jo vähän kuntoon



(C) Leena Partanen

Agilityn saralla kisattiin epävirallisia kisoja. Haavena oli, että pääsisimme kisaamaan virallisiinkin ja syksyllä mielessä kävikin kisoihin ilmoittaminen. Agilitylisenssin kalleus ja kalenterivuosittain oleva voimassaolo kuitenkin löi vähän jarruja ja päätin, että aloitetaan sitten suosiolla vuonna 2014 ;)

(C) Leena Partanen

Toisaalta päätökseni oli muutoinkin kuin rahallisesti sangen hyvä. Luultuani, että keinun varmuuden myötä kaikki esteet olivat meillä nyt reilassa paremmin kuin hyvin, jouduin toteamaan, että keinun treenaaminen oli aiheuttanut sen, että Woody jälleen koki puominkin hieman epämiellyttävänä. Varmuutta siis näihin saa vielä hakea lisää ;) Mutta hyppäreillähän ei ainakaan kontakteja ole, joten ehkä me startataan sieltä ;)

Vuoden 2013 aikana käytiin Woodin kanssa myös luonnetestissä sen saavutettua riittävän iän. Jari Keinänen ja Reijo Hynynen olivat tuomareina meidän testissä ja lopputuloksena +208p ja laukausvarma. Suupieleni nousevat vieläkin hymyyn, kun muistelen loppupisteiden lausumistilannetta. Polvet meinasivat lähteä alta :D Olinhan minä itse alusta asti pitänyt Woodia todella mahtava luonteisena nuorena herrana, mutta se vaikka se oli minulle lähes kympin koira, ei tietysti tarkoittanut, että se olis sitä yleisessä mittakaavassa ;) Näin kuitenkin kävi ja luonnetestituomareidenkin mukaan minulla on siis käsissäni luonteellisesti todellinen kultakimpale ;)

Linkki Woodin luonnetesti videoon :)

Summa summa rum: Vanhusten kanssa aletaan jo ottaa leppoisemmin, Woody pojan kanssa sen sijaan on tavoitteita asetettu jo ihan näin julkisesti niin tokon, agilityn kuin PK-puolenkin saralla ;) Siispä kohti tuntematonta ja sen yli - toivottavasti :D

Samlla huiskuhännät toivottavat ihanaa ja antoisaa uutta vuotta kaikille huiskuhäntien kavereille!