Lunta tupaan..

Woody <3

 Joo lunta on tullut ja mennyt tämän syksyn aikana, mutta nyt sitä tuli sitten ihan tupaan asti ;) Onneksi kyse ei ole mistään vakavasta, mutta harmittavaa se silti on.

 

Woodillahan oli alunperin jo viime toukokuussa sovittu treffejä tulevaksi syksyksi/talveksi kahden ihanan valkkarineidon kanssa. Leilaan olettekin jo päässeet tutustumaan meidän kotisivujemme pennut-osion kautta ja Leilalle edelleen odotellaan juoksuja nyt joulukuulle <3 Toinen morsian on vielä pidetty pimennossa ja sinne se nyt kaikista vihjailuistani huolimatta jääkin, sillä sitä pentuetta ei nyt sitten tulekaan. Syyt ovat täysin ymmärrettävät, mutta harmittaahan se. Kyseessä oli todella kaunis ja upealuontoinen valkkari tyttö, jolla olisi ollut tälle rodulle annettavaa!

 

Avoimin silmin nyt sitten taas Woodin kanssa katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :) Minun oma suuri haaveeni on aikanaan saada itselleni Woodista pentu kasvamaan. Kaikki meidän lauman tuntevat kuitenkin tietävät, että tällä hetkellä minä en pysty pentua ottamaan. Ajankohta on joskus hamaassa tulevaisuudessa kun lauma on hieman pienempi kuin nykyään ja siinä ei ole riitapukareita ;) Giara täytti syksyllä 10 ja Wanda täyttää kesällä 9, joten varmasti tässä vielä muutama onnellinen vuosi on edessä tällä laumalla :)

 

Jokatapauksessa morsion peruuntumisen kautta on Woody jälleen vapailla markkinoilla ensi syksylle ja siitä eteenpäin ;) Alunperin olin päättänyt, että näiden kahden morsion jälkeen annetaan ajan kulua että saadaan niistä pennuista terveys- ja luonnetiedot kasaan eli Woodyn riiausreissut olisivat olleet  2 -3 vuodeksi pannassa. Nyt on sitten yhdellä hyvä luonteisella ja terveellä valkkaritytöllä mahdollisuudet tavata meidän Woody poika, jos katsovat että Woody on kelpuutettava tapaus ;)

 



Kisojen täyteinen syyslomaviikko ;)

Woody viimeisimmissä treeneissä ennen kisoja. (C) Niina Heinonen

 Varasijalta saatiin sitten pari päivää ennen lauantaita 18. lokakuuta tietää, että varasijalta oli napsahtanut paikka FH-kokeeseen Vaasaan. Treenit olivat jääneet jo aika vähälle, mutta onneksi saman viikon maanantaina oli tullut käytyä Niinan kanssa treenailemassa ja vieraan jälki saatiin ajettavaksemme ;) Keskiviikkona vedettiin vielä pitkän liinan treenit ja perjantaina hyvin hyvin lyhyt motivaatio jälki, jossa kyllä oli ongelmia enemmän kuin laki sallii ;) Lauantaina ei auttanut kuin nollata perjantain jälki ja uskoa siihen, että koira osaa niinkuin aiemmin viikolla osasi :)

Vaasaan siis ajettiin lauantai aamuna Juhani Petäjistön tuomaroitavaksi. Arvonnassa meille osui viime kokeen tapaan jälki numero 2. Hyvä paikka, eipähän tarvitse kauaa arpoa ;) Koepelto oli mitä mainiointa alustaa ja autosta Woodia ottaessani sain taas todeta, että jäljelle oli Woodikin menossa. Luottavaisin mielin siis lähdettiin kävelemään kohti lähtöpaalua. Paalulta lähetys ja silmät ja sormet ristiin että koira tekee sen mitä se osaa ;)

Esineet löytyvät komeasti! (C) Niina Heinonen

Woodi lähti ajamaan niin täydellisesti kuin se vain osaa. Nenä maassa, joka ikisen askeleen ajaen, rauhallisesti ja varmasti. Minä vain himmailin perässä ja hymyilin, että ei ainakaan jäänyt niin lyhyeksi tämä jälki mitä rotumestaruuksissa ;) Yhtäkkeä koira löi maahan. Mietin hetken, että apua, ei kai se edes osaa valeilmaista. Sitten tajusin, että ollaanhan tässä tultu jo melkoinen matka ensimmäistä suoraa, ainakin se 250 askelta joka on vähimmäismäärä ennenkuin esine voi kokeessa olla, että kyllä siellä tosiaan voi jo esine olla. Kävelin Woodin tykö ja siellähän se prikulleen etutassujen välissä pikkiriikkinen esine pilkotti. Nostin sen, tuomari hyväksyi ja ei muuta kuin lähettämään koiraa jatkamaan. Woody lähtikin ihan hyvin esineeltä jatkamaan, kerran se vilkaisi minua ja luulenpa sen hetken ihmetelleen että mitenkäs tästä esineestä ei tullutkaan palkkaa. Meno kuitenkin jatkui yhtä varmana kuin siihenkin asti. Hymy alkoi vain levetä ;) Suoraa porskutettuamme lähti Woodi yhtäkkeä oikealle, minä hetken ajan ehdin hämmentyä, että tämmösiin traktorin jälkiinkö oli muka kulma tehty ja se hetki oli näimmä meille liikaa. Woodi pyörähti takaisin. Pitkältä tuntuvan ajan Woodi pyöri ja haki hajua, minä seisoin edelleen kuin patsas alkuperäiseen menosuuntaamme. Lopulta Woody jäi seisomaan :( Tuomarin kehotuksesta käskin sitä uudelleen jäljelle. Woody lähti hakemaan jälkeä edestäni mutta palasi takaisin hölmistyneen ilmeen kera, että ei täällä mitään ole. Kisamme päättyi sitten siihen. Tällä kertaa tajusin kuitenkin pyytää, että saan ajaa seuraavalle esineelle ja pääsen kiittämään koiraa. Kysyessäni mihin päin jälki jatkuu, sain tietää että seisoin itse täsmälleen kulmassa! :/ Käännyin 90 astetta ja otin Woodin lyhyempään liinaan ja käskin jäljelle ja niin sitä pyyhällettiin sitten toiselle esineelle, jossa jälleen mainio suora ja tarkka ilmaisu ja siitä lähdettiinkin sitten tsempaloilla autolle :) Saldona 10 pistettä toisesta FH-kokeestamme. Woodiin olin silti tyytyväinen. Se ajoi teknisesti juuri niin tarkasti kuin treeneissäkin. Kulmassa meille tuli ongelmia ja hiukan jäi harmittamaan, että mitä olisi tapahtunut kun olisin luottanut koiraan, että kulma siinä oli ja kääntynyt sen 90 astetta ennenkuin käskytin koiraa uudestaan? Jossitteluhan kuitenkin on turhaa ja ehkä näistä kahdesta koekäynnistämme olen oppinut, että kestoa ja uskoa pitää vielä valaa meihin molempiin vaikka teknisesti ajo onkin todella kaunista. Woodi on hieno koira ja mahtava nenäinen kaveri, jonka kanssa on tällä kaudella saatu paljon aikaan jälkihommissa. Vielä oltiin liian raakileita kisoihin, mutta ensi vuonna on uusi vuosi ja pitkä treenikausi laittaa kestot ja uskot vielä kuntoon :)

Woodin agilitytreenejä kesältä (C) Leena Partanen

Sunnuntai huilailtiin ja maanantaina suunnattiin sitten Kokkolaan agilitytreeneihin katsomaan millä mallilla olivat vieraat kontaktiesteet ennen seuraavan viikonlopun Kokkolan agikisoja. Kohtuu hyvin woody meni nyt kontaktit ja Sailalta saatiin vielä lisävinkkejä niiden varmaksi tekemiseen. Kiitos vain Saila avusta! Näitten treenien jälkeen oli Kokkolan kisoihin vähän enemmän odotuksia Pyhäjärven kisojen jäljiltä ;)

Minun suosikki colliepoika Pörrö <3
 

Maanantai illaksi ajelinkin sitten Kannukseen piirimestaruustokoon ilman yhtäkään omaa koiraa. Kisaamaan silti pääsin, sillä olin saanut kunnian ohjata treenikaverini Kaarinan Pörrö-collieta EVL luokassa. Keväällä olin pari kertaa vienyt sen häiriökoiraksi oman seuramme kisoissa ja nyt oli takana 3 treenikertaa tämän karvakuonon kanssa. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin se toimi niin vähillä treeneillä vieraalle ihmiselle! Kisaaminen EVL-luokassa oli minun ensimmäinen kertani ja oli todella mukava päästä se nyt kokemaan näin osaavan kaverin kanssa :) Kiitos vain Kaarina luottamuksesta! Pörrö on niin ihana! :)

Viikon välipäivät sitten vähän huilittiin koehommista ja lähinnä geokätköiltiin, mutta lauantaian suunnattiin vielä Kokkolaan agilitykisoihin Woodin kanssa. Aamulla tuntui kyllä että jään kotiin, kun auton päällä oli sormenpaksuinen umpijää kerros. Onneksi en silti jäänyt, sillä hienoa työtä teki meidän Woody ja hommasi meille pääsyliput/pakkosiirron agilityn kakkosluokkiin! :)

 

1. radan tuloslista :)

 Ensimmäinen rata oli kohtuu simppeli ilman suurempia ongelmapaikkoja. Meidän painajaisemme keinu puuttui myös radalta ja näinkin siinä heti meidän mahdollisuutemme ;) Päätin ottaa varman päälle ja kohtuu rauhassa Woodia sitten ohjasinkin radalla. Koirapoika oli kyllä melkoisen unessa ja maaliin päästyämme ilman ratavirheitä, jäi mieltä kaihertamaan, että riittiköhän aika kun niin verkkaisella temmolla radalla mentiin ;) Woodia autoon viedessäni kuulin kun kuulutettiin sen hetkinen kärkikolmikko ja kuuluttaja kuulutti, että kolmantena olisi bortsu ajalle -0,09. Silloin ajattelin, että meidän aikamme ei riittänyt, mutta palattuani halliin oli ilo ylimmillään kun tuloslistalla kolmantena komeilikin Woody-poika! :) Ei turhan tiukalle jäänyt se LUVA ;)

 

2. radan tuloslista

Toinen rata olikin sitten heti vähän mutkikkaampi sisältäen hyviä vedätys pätkiä, mutta myös tiukkoja mutkia. Esimerkiksi kepeille tultiin "väärältä" puolen 45 asteen kulmassa ja sieltä lähdettiin taas tiukassa kulmassa suoraan keinulle. Rataan tutustuessani meitin, että saapa nähdä miten meidän keinun kanssa käy ja päätinkin sitten, että tämä rata vedetään täysiä, hyvällä innolla ja toivotaan että Woodin itsetunto on keinulla kohdillaan kun muu rata on siihen mennessä vedetty kunnon draivilla ;) Niin sitä sitten lähdettiin liikkeelle ja melkoiseen vauhtiin Woodin sainkin: hyppy, puomi, putki, muuri, putki, hyppy ja sitten oltiinkin jo kepeillä ja selätettiin se pirun keinukin! Tässä vaiheessa alkoi vähän puntit tutista kun tajusin, että edessä ei ole enää suurempia ongelmia ja että nyt vain minun piti pitää paketti kasassa ja kertoa Woodille oikein, että mihin mennään. Ja niin sitä selvittiin maaliin yli 5 sekkaa alta ihanneajan ilman ratavirheitä ja napattiin toinen LUVA putkeen! Siispä agility SERTI kainalossa lähdettiin näistä keimeistä kotiin päin. Lähtöpassit kakkosluokkaan oli hommattu, takana niin koiralla kuin omistajalla 5 agilitykisaa koskaan! :)

 

 

 

 

 

 







Paluu tokokuvioihin :)

Kesä alkaa jo kovasti olla takanapäin. Illat pimenevät nopeaa ja jokaisena päivänä huomaa, että aina vaan on kiireempi jos töiden jälkeen meinaa vielä pellolle ehtiä jälkeä treenaamaan. Siksipä ollaankin alettu siirtyä jo talvilajin eli rakkaan tokon puoleen ;)

 

Summataan kuitenkin vielä viimeisimpien jälkitreenien ajatuksia. Pari viikkoa varmasti vielä ajellaan aina kun ehditään ennen pimeää, sillä yksi varasija meillä on vielä FH kokeeseen tälle syksyä. Jos siitä ei tärppää, niin sitten jää kokeet odottamaan ensi vuotta. Rotumestaruuksien jälkeen ollaan keskitytty nyt vähän koemaisempaan treeniin jäljellä. Woodihan ajaa teknisesti tosi taitavasti suorat, kulmat, ojien ylitykset ynnä muut, eikä sen teknisyys kärsi palkattomuudesta, joten tällaista treeniä on sen kanssa ollut helppo tehdä. Ollaan ajettu vaihtelevasti, että pitkä tyhjä pätkä on heti jäljen alussa tai sitten jossain muussa vaiheessa. Pitkää tyhjää pätkää on kohtuu nopeasti nyt kasvatettu ja ajatuksena olisikin, että jossain vaiheessa itse FH-jäljen pituus olisi kevyt homma vetää palkatta jo treeneissä ilman että tekninen tarkkuus kärsii. Toki kesto-treenien lomaan on tehty välistä myös treenejä joissa tosi pitkää tyhjää pätkää ei ole, jotta on saatu treenit pysymään yllätyksellisinä niin koiralle kuin ohjaajallekin ;) Esimerkiksi viime viikon treeneissä ajeltiin eka päivänä tyhjää 200 ensimmäistä askelta tolpalta, toisena päivänä tolpalla ruokaa ja eka suoralla ja kulmassa vähän, sitten 380 tyhjää. Kolmantena päivänä ei ollut pitempää tyhjää pätkää vaan nameja oli siellä täällä, tosin vähän harvakseltaan. Neljäntenä päivänä tolpalta ensimmäiset 50 tyhjää ja sen jälkeen jonkin verran ruokaa jäljen varrella ja sitten 200 tyhjää myöhemmin. Viidentenä päivänä 150 tyhjää tolpalta, esine ja jälki loppui siihen. Muina päivinä jäljen pituus oli 600-1000 askelta ja kulmia ja esineitä oli vaihtelevasti. Lisäksi on vaihdeltu sitä, että ajanko koiran perässä vai siellä 10 metrin liinan päässä, jotta pitkään liinaankin saadaan haluttu varmuus. Kivalta tuo Woodin meno kyllä tuntuu ja tyytyväinen voin olla siihen miten olen sen alunperin tähän hommaan opettanut :) Loppusyksyn ajoissa se on ajanut rauhallisesti ja tarkasti. Lyhyellä liinalla ei ole ollut oikeastaan mitään ongelmia, pitkällä liinalla on pari kertaa päässyt pyörähtämään taaksepäin rotumestisten jälkeen, mutta on sitten itse hakenus jäljen uudelleen ja jatkanut. Tämän haluan kuitenkin pois, että ei opi sitä tekemään jatkossa vaan osaa hakea jälkeä eteenpäin. Varmuutta siis vielä pitkään liinaan, kestoa ja tekniikan ylläpitoa niin hyvähän tästä vielä tulee :) Niin joo ja meidän aiempien vuosien murheenkryynit, esineet, ovat nyt olleet todella varmoja, suoria ja esine on löytynyt lähes aina täsmälleen Woodin etutassujen välistä. Ainakin niissä on siis tänä vuonna saatu aimo askeleet eteenpäin :)

 

Mutta paluu siis tokokuvioihin ;) Giara ja Woody on nyt kaivettu toko pimennosta ja lähdetty taas niitäkin hommia touhuamaan. Kesällä tokoa on treenattu satunnaisesti ja Woodin kanssa päätavoite on ollut saada noutoihin sellainen draivi, että niitä ei enää ravilla tehdä. Eilen treeneissä sain huomata, että tulosta oli vauhti ja hetsi treenit tehneet sillä laukka oli askellajina! :) Muutoinkin liikkeet joita kävin läpi olivat ihan kohtuu hyvällä mallilla tokon voittajaluokkaa ajatellen. Kauko-ohjaus tarvitsee vielä etäisyyttä lisää ja tunnaria pitäisi katsoa kun sitä ei ole koko kesänä otettu ;) Ruudun pysähtymisestä haluan terävämmän ja luoksarin maahanmenosta pitää saada liikkumavaraa pois. Muutoin paketti alkaa olla ihan hyvällä mallilla ja nythän se on talvi vielä aikaa hioa voittajan liikkeet kasaan ;) Woodissa ainakin on tällä hetkellä potkua toko-hommiin nini hirveästi, että jos tällainen meno jatkuu niin tulossa on mahtava talvi ;)

 

 

Synttäreitä, aksakisoja ja geokätköilyä ;)

Giara 10v

 

Ensimmäisenä täytyy muistaa kirjoittaa meidän synttärisankarista ennenkuin unohdan! Pari päivää sitten nimittäin meidän super-Giara täytti 10v! Siitä ei kyllä ihan heti uskoisi missä iässä se jo liikkuu ;) Jatkuvasti saadaan kommenttia että onko tämä se minun nuorin koira ;) Ja eipä taida olla aikaa vuottakaan kun Giaraa luultiin pennuksi ;) Uskottava se silti on, että meidänkin pikku G vanhenee. Toivottavasti se saa elää vielä monta tervettä ja elämän täyteistä vuotta minun kanssani maailman polkuja tallaten. :)

Wanda ja Woody retkeilemässä

 Giaran synttärijuhlien lomassa ehdittiin Woodin kanssa pyörähtää pitkästä aikaa agilitykisoissa - meidän molempien elämän toisissa ;) Maaliskuussahan Woodin kanssa aloitettiin meidän agilityura osallistumassa hyppyradalla, josta heti se ensimmäinen LUVA saatiin ja 1-luokan hyppyradat jäivät sitten meidän osalta tuohon yhteen ja ainoaa kisaan ;) Pitkä kisatauko on johtunut ihan tästä samaisesta syystä, että hyppyradoille ei ole enää päästy nimittäin Woodilla on edelleen ollut todella paljon vaikeuksia vieraitten keinujen ja sitä kautta myös vieraitten puomien kanssa. Jotenkin olin jo ajatellut, että se olisi saanut niihin varmuutta ja ilmoitin sen Pyhäjärven agilitykisoihin syyskuun loppuun. Siellä kuitenkin tuli huomattua, että kaukana oli varmuus sillä ensimmäinen rata päättyi puomiin ja toinen rata keinuun :/ Toisella radalla päätin sitten pelastaa mitä pelastettavissa oli ja annoin Woodin tulla keinun ohi ja me vedettiin yhdessä koko muu rata hauskaa pitäen vauhdikkaasti ja puomin onnistumista iloiten niin että kuuluttajakin taisi meille aplodien antoa kannustaa ;) Voittajina tultiin toinen rata maaliin ja hirveitten tsempaloiden kanssa mentiin autoon vaikka hylkyhän se toki oli ku keinu jätettiin suorittamatta ;) Muutoin rata olisi ollut hieno nolla ;) Ajattelin, että ainakin näin saan Woodille ajatuksen, että agikisat ovat ihan parhautta ja sitä ei jää keinu kummittelemaan. Kaksi hylkyä siis kuitenkin koiranettiin meiltä kirjautui.

 

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa agilitykoulutus Kokkolassa kilta-areenalla. Suureksi yllätyksekseni siellä Woody menikin heidän molemmat keinunsa! Mystistä miksi jotkut keinut sitä niin hirvittävät ja toisista taas se tulee helposti vaikka toki sitä nekin näyttävät vähän jännittävän? Hyviä neuvoja saatiin kuitenkin jo agikisoissa Sailalta, kiitos niistä! Taistelutahdon kautta lähdettiin keinua vielä varmentamaan ja samalla linjalla oli myös agilitykoulutuksen vetäjä, jonka kanssa tehtiin paria eri harjoitusta Woodille keinun kanssa. Ehkäpä uskallankin sen ilmoittaa lokakuun Kokkolan kisoihin ;) Nyt vain reipasta treeniä ja keinusta maailman parhaan asian tekemistä :)

 

Wanda ja Woody lintutornista poistumassa ;)

Agilityreissujen ohessa Wandakin pääsi pitkästä aikaa reissuille mukaan ja kyllä näki koiran naamasta miten tyytyväinen se oli ;) Kotimatkoilla käytiinkin sitten aina geokätköilemässä, niin sai Wandakin lenkkeillä uusissa maisemissa kotipeltojen sijasta ;)

 



Wanda lintutornissa

 

Niin joo, ja upeita uutisia saatiin Woodin tulevalta morsiolta Leilalta ja hänen omistajaltaan Mariannelta. Tämä parivaljakko oli nimittäin käynyt suorittamassa BH-kokeen hyväksytysti! Isosti onnea Marianne ja Leila! :)

 



Rotumestarudet takanapäin..

Niin se on meilläkin takana sitten ensimmäinen FH-koe. Ihan raisiossa asti käytiin valkkareiden rotumestaruuksissa onneamme koettamassa ;) Ihan nappiin ei reissu mennyt ja vaikka itse kisapaikalla ja viikonlopun aikana en ollut edes harmistunut, koska en voinut koiraa syyttää sellaisesta mihin en ollut osannut varautua, niin täytyy myöntää, että tiistaina pieni harmistuksen peikko korvan juuressa huuteli kun päästiin takaisin treenipellolle ;)

 

Palataanpa kuitenkin ensin kokeeseen. Koepäivän aamu oli sumuinen ja pilvinen ja sellaisena keli pysyikin pitkälle päivään. FH1-koirakot suuntasivat aamu kymmenen maissa pelloille ja siellä arvonnalla jaettiin meille kaikille jäljet. Woody sai numeron 2 eli toinen jälki oli meitä varten. Ensimmäiselle jäljelle lähtenyt koira ei valitettavasti selvinnyt kovin pitkälle ja niin siitä seurasi noin puolen tunnin odottelu, että Woodin jälki on tarpeeksi vanha ajamista varten. Minä keskityin lähinnä siihen, että teen kaikki rutiinit kuten treeneissäkin. Olin muka aiemmin napannut lihapullat, esineet ja jälkikepin ja lähtenyt autolta jälkeä tallaamaan. Nyt kävin muka laittamassa koiralle esineistä saatavat palkat valmiiksi kuten normaalisti treeneissäkin. Sitten oli se hetki, että koira oli otettava autosta ja lähdettävä hommiin. Nappasin Woodin liinaan kiinni ja niin lähdettiin kohti meille varattua peltoa. Woody oli ihan kuin treeneissäkin, selkeästi tiesi että jäljelle ollaan menossa. Se kohtuu vähäinenkin jännitys joka minulla oli, alkoi hävitä mitä lähemmäksi pääsin lähtöpaikkaamme :) Saamamme pelto oli aivan ihanne suorituspaikka, noin nilkan korkuista tasaista heinäpeltoa! Tuomarille ilmoittautuminen ja sitten ei muuta kuin koira hommiin. Woody lähti paalulta juuri niin kuten se lähtee treeneissäkin, teknisesti tarkasti nenä maassa viistäen ja jokaisen askeleen tarkastaen. Jännitin hieman, että Woody lähtee varmasti ajamaan pitkällä liinalla koska siinä oli meillä treeneissä tullut ongelmia. Kun Woo oli edennyt pari liinan mittaa unohdin jo jännittämisenkin ja ehdin jo todella ajatella, että no niin, tästä sitä mennään :) Woodin ajettua noin 45-60m (arvioituna tuomarin sanoista liinan mitoista :D ) se rupesi tarkistamaan jostain syystä vasenta ja oikeaa puolta ja oikealle puolelle lähti sitten ihan liikkeelle, spottasi tuomarin ja rupesi haukkuilmaisemaan tuomaria! :D Minä seisoin leuka pellossa, että mitä ihmettä tuo koira hommaa :D Ilmeisesti jotenkin se herpaantui, meni epävarmaksi ja tarjosi jotakin jota varmasti osaa, hauskaa sinänsä että pariin vuoteen ei hakua ole oikeastaan edes treenattu ;) Komeasti ja pitkään Woody jaksoi tuomaria haukkua paukuttaa, sitten tuomarin kehoituksesta yritin käskeä sen jäljelle jolloin se palasi minun luokseni. Ajattelin vielä tässäkin kohtaa, että eihän tässä hätää, tästä se lähtee taas ajamaan, mutta väärässä olin. Jälkiliina meni pitkästi jälkeä pitkin meidän edelle ja woodihan rupesi sitten sitä ilmaisemaan esineenä :/ Kolmas jälkikäsky ja keskeytys. 3 pistettä taidettiin ehtiä saada ;) Niin ja kisan jälkeen todettiin myös, että minun jälkiliinani oli totaalisen ylipitkä. Ainakin 15-17m kun pitäisi olla 10 m ;) Tyhmä ohjaaja kun ei tarkistanu :/ Mut ainakin jatkossa on helpompi ajella ;)

 

Tällainen päivä siis. Minä en silti ollut ajoomme pettynyt. Woody teki sen mitä osasi ja valitettavasti koskaan ei ole tullut treenattua sitä, että tuomari kulkee koiran vieressä tai koiran ja ohjaajan välissä, koska olin tähän asti kuvitellut että tuomari kulkee aina ohjaajan kanssa samalla linjalla. Jälki on herkkä laji ja etenkin kun pitkän liinan kanssa meille oli tullut epävarmuutta ajoon niin ei ole mikään ihme, että kohtuu lähellä kulkenut vieras ihminen sai Woodin herpaantumaan jäljeltä. Treenattavia asioita siis joista ei voi koiraa moittia :) Hymyssä suin siis mentiin koiran kanssa autolle ja jäätiin seuraamaan muiden suorituksia. Onneksi sieltä yksi valkkarikin tuloksen teki ja rotumestari saatiin ;) Harmittavan moni koira sen sijaan jäi tolpalle suoraan...

 

Tiistaina pääsin sitten viimein kotona taas pellolle ja kävinkin heti polkemassa lyhyeen, vähän kuivahkoonkin peltoon Woodille noin 500 askeleen jäljen neljällä kulmalla ja kahdella esineellä. Melkein kaksi tuntia ehti jälki vanheta kun sitä lähdettiin ajamaan nyt oikeasti 10 metrisellä liinalla ja voi vitsi miten hienosti jätkä ajoi! Ennen tiistaita ajattelin vielä, että entäs jos Woody vain päätti kokeessa ettei ajaminen kiinnostakaan? Mitä olisin sitten tehnyt? Mutta nyt näin taas, että ei se jälkeä jätä ja ajaa teknisesti todella tarkasti. Kaikki se pienikin epävarmuus jota olin aistinut pitkän liinaan treeneissämme oli nyt poissa kun minä olinkin 10 metrisellä liinallani huomattavasti lähempänä koiraa. Helpotus ja ilo valtasi mielin, mutta samalla myös harmitus.. kaatuiko meidän koe ihan puhtaasti outoon tilanteeseen johon Woody paran vein? No, se ei selviä kuin treenaamalla lisää ja yrittämällä uutta koepaikkaa, toivottavasti sellainen saadaan :)

 



Jaana ja Furi

Onneksi rotumestaruusreissu ei oltu rakennettu pelkän kokeen varaan vaan samalla sain nähdä paljon tuttuja ja porista heidän kanssaan mukavia :) Yksi huippuhetkistä oli kun Jaana toi Wandan ja Dexun pojan Furin näytille :) Hieno miekkonenhan se oli :) Muutoinkin näin monia sellaisia harvinaisempia tuttuja joihin ei tahdo törmätä kuin messarin näyttelyssä joulukuussa ;) Huippu reissu siis :)

 



Assi ja Woody

Rotumestaruuksia seuraavana päivänä lähdettiin vielä Anna-Kaisan ja hänen Assi-koiransa kaveriksi geokätköilyreissulle vaeltelemaan. Woody nautti kyllä reissusta kun sai juoksennella vapaana lähes koko päivän :) Geokätköilyn osalta reissu oli kyllä antoisa kun viikonlopussa tuli kätköjä löydettyä yhtä paljon kuin ekana geokätköilyvuotenani ;) Eli ainakin jokin meni nappiin ;)

 



Pitkä viikko ;)

Woody ja kaihoisa katse pellolle ;)

 Edellisen häntä maassa kirjoitetun blogitestin jäljiltä ollaan täällä jo vähän positiivisemmalle mielellä rotumestaruuksia ajatellen. Lauantaina sain Woodille onnistuneen jäljen kun ajettiin taas todella lyhyellä pellolla, jossa koira joutui keskittymään toden teolla. Jäljellä oli paljon ruokaa, jotta samalla saisin suunnittelemani motivaatio treenin tehtyä. Noin 600 askelta, 5 kulmaa ja 5 esinettä vaihtelevasti pitkällä ja lyhyellä liinalla (joka toinen esineitten väli). Woody ajoi rauhallisesti ja todella tarkasti. Yksi esine meni ylitykseksi vähän minun mokailuistani. Woody hätkähti esineen tullessa vastaan ja minä etenin silti jolloin koirakin jatkoi. Tyhmä ohjaaja ;) Muut esineet onneksi ilmaisi mallikelpoisesti, joten toivottavasti samalla lailla kokeessakin :) Nyt sitten olenkin päättänyt, että pellolle ei tällä viikolla enää mennä etten jännityksissäni enää uudestaan onnistu pilaamaan mitään ;) Toki hieman ärsyttää takaraivossa jyskyttävä tieto epäonnistuneista jäljistämme. Epävarmuuttahan ne toivat, sille ei mitään mahda. Epäluottamusta herättää myös se, että en tiedä, miten viikon tauko peltohommista vaikuttaa Woodiin. No nyt mennään näillä ja ainakin Woodista näkee jo nyt, että pellolle se olisi menossa rutiineidemme mukaisesti hommiin ;) Jospa tämä tauko herättää siinä vielä paremmin motivaatiota tulevaa lauantaita varten :) Hitaasti vaan tuntuvat nämä päivät kulkevan ;)

 

Giara metsälenkillä

 

 

Rotumestaruudet lähestyy..

Viikon päästä häämöttävät valkoisten paimenkoirien PK-rotumestaruudet ja siellä pitäisi meidän Woody-pojan kanssa korkata FH-uramme virallisesti. Puolitoista viikkoa sitten olin vielä hyvin tyytyväinen koiran työskentelyyn ja ajattelin, että ei meillä ole suurempaa hätää. Tällä viikolla ollaankin sitten tultu tuosta varmuudesta rominalla alas :( Kun pääsisi tuonne koiran pään sisään, että se osaisi kertoa mitä nyt on tehty väärin, niin olisihan tämä helppoa korjata ;) 

Pahin alamäki alkoi eilen. Treenikaverini Markku tuli polkemaan meille jäljen, 100 tyhjää alkuun sitten ruokaa siellä täällä kohtuu vähän. Jälki kohtuu lyhyt. 10 metrin liinalla ajoa. Paalulta koira lähti ensin hyvin tarmokkaasti ja maavainuisesti eteenpäin, kunnes oli edennyt noin arviolta 9 metriä jolloin kääntyi ja palasi takaisin minun luokseni. Siinä sitten monttu auki ihmettelin, että mitä helkattia. Odotin, että koira olisi itse lähtenyt jatkamaan jälkeä, mutta lopulta jouduin lyhentämään liinaa ja käskemään uudestaan jolloin Woody lähti ajamaan. Päästin sen uudestaan 10 metriin ja ajoi sitten, mutta kauhealla tohinalla, pää pomppi ylhäällä ja muutenkin meno oli suorastaan hirveän näköistä vaikka jäljen päällä koira pysyikin ja löysi loppuesineen ja ilmaisi sen.

Jäljen jälkeen pitkä mietintä. Treenikaverin kanssa käytiin jälkeä läpi ja pohdittiin, että mitä meni vikaan. 10 metrin liinalla olen ajanut aiemminkin, toki melko vähän, mutta kuitenkin ja siinä ei ole ollut ongelmia lukuunottamatta edellispäivityksessä jakamaani jälkivideota. Tyhjää on jäljen alussa ollut useammassa treenissä vaihtelevasti 10-450 askeleeseen asti eikä se ole tuottanut koiralle ongelmia. Vieraankin jälkiä ollaan aiemmin ajettu ja niitä Woody on mennyt ihan kuten minunkin polkemiani. Ainoa uusi juttu oli nyt se, että vieraan jäljellä oli alussa tyhjää. Jälkipäiväkirjaa tuli illalla selailtua koko kesän ajalta ja mietittyä että mitä nyt tapahtuu.

Tänään käytiin ajamassa paikkaava jälki. Sama ystäväni tuli polkemaan minulle jäljen samalle pellolle. Nyt laitettiin alkuun ruokaa 5 askeleen päähän ja sitten noin liinan mitat päähän. Muutenkin ruokaa laitettiin enemmän, 3 esinettä, 2 kulmaa arviolta vain noin 500 askelta. Ensimmäisellä suoralla Woodin ajo oli epätarkkaa. Nosteli päätään usein ja muutenkin teki huolimattomasti vaikka jäljen päällä pysyikin. Ensimmäisestä esineestä meni yli. Toisella suoralla liina jäi huonosti ja se selvästi haittasi koiran menoa, mutta eteni se kuitenkin, jälleen pää tosin kävi monta kertaa ylhäällä. Ilmaisi toisen esineen hyvin ja pääsin siinä korjaamaan liinan, jonka jälkeen koira ajoikin lopun enemmän omalla varmalla maavainuisella tyylillään. Jos koko jälki olisi mennyt kuten loppusuora, voisin olla tyytyväinen, mutta kun ei mennyt niin nyt tässä istutaan Woodin kanssa ja ihmetellään, että mitäs tehdään jäljellä oleva viikkoa ennen rotumestaruuksia :D 

Parin ystäväni kanssa puhelimessa tilannetta puituani tuli mieleen toki sekin, että ollaanko nyt ajettu niin paljon, että koiran motivaatio alkaisi kärsimään. En osaa sanoa. Valitettavasti aiemmilta kesiltä minulla ei ole jälkipäiväkirjoja joista voisi yrittää katsoa ja muistella miten silloin on ajettu. Huomenna mennään vielä kahdestaan pellolla ja tehdään supervarma ja mukava treeni koiralle, sitten se saa luultavasti jäädä odottamaan rotumestaruuksia. Toivon todella, että se siellä pystyy näyttämään sen koulutustason mikä siitä yleensä löytyy, mutta toki tämän viikon ajojen perusteella tiedän, että siellä voi näkyä muutakin, valitettavasti. 

Mutta ei me lannistuta kuten ei aiemminkaan :) Jos nyt kokeessa nähdään, että meistä ei vielä tähän ole, niin sitten treenataan lisää. Woody on mainio jälkikoira ja sen kanssa on mahtava puurtaa pellolla. Kokemusta tarvitaan varmasti molemmat ja sitä nyt ainakin päästään hakemaan :)

Jälkeä, valokuvausta ja vähän agilityäkin ;)

 

Alkaa nuo meidän otsikon aiheet hieman toistaa itseään? ;) Mut minkäs teet, illat ne kuluvat edelleenkin siellä jälkipellolla. Yrittämääni koepaikkaa ei saatu vaikka 1.varasijalla keikuttiinkin. Samana iltana lähdettiin sitten ihan treeni mielessä ajamaan vähän koemaisempi jälki pitkällä liinalla. Alusta oli kohtuu haastava, päivä-kaksi sitten ajettu heinäpelto, lyhyttä ja paikoin kuivaa pohjaa. Tuuli oli kohtuullisen voimakas. Jälki lähti hyvin liikkeelle, pientä haparointia alussa, mutta sitten mentiin todella varman oloisesti. Ensimmäisen esineen Woody ilmaisi vinoon, mutta en siitä välittänyt koska tässä treenissä keskityttiin ihan johonkin muuhun ;) Kolme ekaa kulmaa sujuivat mainiosti, mutta sitten neljännellä suoralla tapahtui jotain. Woody kääntyi jäljellä ja jäi seisomaan minua tuijottaen. What?? Kerrankin sattui kuitenkin niin hyvä tuuri, että juuri tämä jälki on videolla. Sitä onkin sitten katsottu moneen kertaan omin ja treenikavereiden silmin ja mietitty mitä oikein tapahtui? Juuri tuolla suoralla oli kohtuullinen vastatuuli (minkä vuoksi seuraavan esineenkin ilmaisee liian aikaisin), liinaan tuli melkoinen heilahdus juuri ennen woodyn pysähtymistä, liina oli väärin jo koko edellisen suoran ajan...Monenlaista selitystä Woodyn käyttäytymiselle löytyy. Toki itse toivon, että jokin syy siihen on, koska en haluaisi ajatellakaan, että se vain päätti yhtäkkeä jättää leikin kesken, mikä ei todellakaan ole sen tapaista ;) Loppujälki selvittiin kuitenkin onneksi kohtuudella ja viimeisen esineen ilmaisi oppikirjan mukaisesti. Seuraavana päivänä käytiin ajamassa paikkausjälki, jossa ei mitään epävarmuutta kyllä näkynyt vaan Woody matkasi jäljellä kuin vanha konkari :) Laitanpa tähän kuitenkin teidänkin iloksenne tuon epäonnistuneen jäljen videon, niin voitte katsoa ja jokainen tehdä omat tulkintanne mikä meillä meni pieleen ;)

 

Epäonnistunut treenijälki 3.9.2014

 

Nyt onkin meillä sitten kaksi viikkoa aikaa laittaa paketti kasaan rotumestaruuksia varten. Eli jälkipellolla vietetty aika jatkuu ;)

 

Aslan mallina ;)

 

Omien treenien lisäksi ollaan ehditty vähän myös keskittyä ensi vuoden valkkareiden TOKO-rotumestaruuksiin, jotka järjestää Sievin kennelkerho. Kisat tullaan pitämään toukokuussa 2015 Nivalassa ja sitä varten ollaan jo kennelkerhon porukalla laitettu rattaita pyörimään :) Käytiin muunmuassa Wanda prinsessan ja Anna-Kaisan Assin kanssa hieman valokuvamalleina, jotta saatiin sopivia täytekuvia valkkariaiheella tulevaan rotumestaruuslehteen.  Hienosti jaksoi koirat poseerata vaikka Wandaa aluksi hieman epäilinkin, että liekköhän tuo enää uskoo mitään mitä sille sanon ;) Siellä se napotti kuitenkin kuin vanha tekijä, hassu koira :)

 

Viime viikonloppuna nollattiin sitten päätä peltotreeneistä ja kaikesta muustakin viettämällä koko viikonloppu agilityn merkeissä Sievin kennelkerhon kentällä. Taina ja Antti Kurvinen olivat saapuneet meitä valmentamaan ja niimpä kahtena päivänä viiletettiin agilityä enemmän kuin varmaan koko kesänä ;) Woody oli todella pätevä :) Lähinnä sai ohjaaja noottia siitä, että koiraan pitäisi luottaa paremmin. Se lukitsee kuulemma esteet hyvin ja irtoaa niille kun minä annan sille vain tilaa siihen, enkä kuskaa sitä kädestä pitäen jokaiselle esteelle ;) Monenlaisia uusia ohjauskuvioitakin opittiin; twistit, pakkovalssit, niistot, jaakotukset sun muut tulivat tutuiksi ja varsin hyvin ne toimivat meidän Woody pojalle :) Palkkaushommiakin katsottiin, että mihin ja miten minun kannattaa jatkossa Woodia palkata jotta siihen saataisi vähän lisää vauhtia ilman, että sen hyvö estevarmuus kärsii. Kaiken kaikkiaan siis oikein antoisa viikonloppu, jonka johdosta nyt on taas selattu agikisojenkin kalentereita, että josko sitä ehdittäisi vielä tälle vuodelle kisatakin :)

Koepaikkajännitystä ja kadonneen toko-treeni-innon löytymistä ;)

Woody (ja Giara) metsässä huulet mutrulla ;)

 Elokuun loppua mennään ja töihin on palattu jo kovastikin. Ekojen työviikkojen illat kuluivat kesän tapaan jälkipellolla. Jälki jäljeltä olen vain ollut tyytyväisempi Woodin ajamiseen ja viimeaikaiset jälkitreenit kruunasi viime viikon viimeinen jälki, sadekelin jälkeen tallattu kisamittainen jälki kulmineen ja esineineen. 200 ensimmäistä askelta tyhjää täynnä, päätös että Woody saa ajaa pitkällä liinalla. Haastava alusta. Puolitoistatuntia jäljen vanhettua repesi taivas kaatosateeseen, mutta eihän sitä jälkeä voinut ajamatta jättää joten sinne me suunnaattiin. Kolmannessa kulmassa lähti ihan metrin päästä peltopyyparvi, Woodin pää nousi ehkä millin ja jatkoi sitten matkaansa jäljellä. Minä haukoin perässä hengitystäni, että piti vielä tämmöinenkin sattua muutenkin meille kohtuu haastavassa tilanteessa. Eipä loppuneet tapahtumat siihen sillä pari kulmaa myöhemmin lähti jänis (!) ihan meidän vierestä. Tämä sai Woodin nostamaan päänsä ylös jäljeltä ja katsomaas pupujussin perään, mutta sitten laski pää ihan oma toimisesti takaisin jäljelle ja koira jatkoi varmaa ajamistaan. Uskomaton kaveri :) Ja onpahan nyt sitten sadekelit ja riistakin testattu että siihen ei meidän tien pitäisi katketa :D

 

Tämän jäljen jälkeen heräsi itselle ensin ajatus, että nyt todella ollaan oikealla tiellä erikoisjäljen kanssa ja oikealla tavalla ollaan treenattu viimeiset kuukaudet, mutta heti perään heräsi myös ajatus että mitäs sitä enää uskaltaa treenata ettei pilaa tämän hetkistä hyvää tilannetta :D Ylläpito treeniä toki, mutta millaista? Näiden ajatusten pyöriessä päässä otin sitten puhelimen kauniiseen käteen ja ilmoitin Woodin Laukaalle FH-jälkikokeeseen 1,5 viikon päähän. Valitettavasti jäätiin ensimmäiselle varasijalle, joten voi olla että sinne ei päästä, mutta mahdollisuudet kuitenkin on. Omia ajatuksia selventäisi varmasti rotumestaruuksia ajatellen se, että olisi se yksi kisa alla ja sitä kautta kisatilanne olisi jo itselle tuttu. Peukut siis pystyyn, että paikka irtoaisi ja sitten jäisi vielä kolmisen viikkoa aikaa paikkailla rotumestaruuksiin ;)

Woody geokätköilemässä

 Peltojälkeilyn lisäksi ei juuri olla kuin lenkkeilty koirien kanssa. Geokätköilyreissuja on tullut tehtyä reippaasti ja Giara ja Woody siellä yleensä ovat saaneet mukana heilua. Wandan kanssa ollaan touhuttu kotimetsissä ja - pelloilla :) Eilen kuitenkin pitkästä pitkästä aikaa sain raahattua itseni Giaran ja Woodyn kanssa tokotreeneihin ja olipas se mukavaa! Woodissa oli tekemisen meininkiä ja luoksetulot tehtiin ihan järkyttävällä vauhdilla stoppeineen ja ensimmäisen kerran patukan tullessa esiin, napattiin siihen kiinni niin lujaa ettei sitä meinannut saada mieheltä pois! Tauko - ja sitä ennen tehdyt vauhtitreenit - ovat TODELLA tehneet hyvää tämän lajin kanssa :) Huippua! :) Giarakin toimi varsin pätevästi ja treenien jälkeen oli kyllä aivan mahtava fiilis. Tokotreeni-into on siis vissiin palautettu ;)

Nukkumakaveri ;)

 Viikonloppuna nukuttiin pitkään ja Woody on kyllä ihan paras pitkään nukkuja kaveri ;) Usein tulee tään päiväkirjaan kirjoitettua vain treeneistä ja tapahtumista joissa Huiskuhäntien kanssa käydään ja unohtuu kertoa ihan siitä meidän tavallisesta arjesta. Tässäpä siis ensimmäinen kuvapläjäys miltä minun sunnuntai aamuni näyttävät ;)

Nukkumakaveri 2 ;)

 Aiemmin kirjoittelin myös Woodin morsiammista. Niistä toinen on nyt julkaistu meidänkin kotisivuilla, joten ei muuta kuni tervemenoa kotisivuille pennut-osioon tutustumaan millainen morsmaikku siellä Woodia odottaa :)

 

Näytelmiä ja viimeisiä lomapäiviä

Geokätköilemässä Pielavedellä

Elokuun viimeinen viikonloppu ja minun viimeinen kesälomaviikonloppuni kuluivat Kuopiossa kolmipäiväisessä näyttelyssä. Matkaan lähti Woody pojan lisäksi Giara ja olihan meillä mukavaa vaikkei näyttelyissä niin kummoista menetystä tullutkaan ;)

Kätköilemässä jossakin Kuopion lähimailla

 Woodin saldo kaikilta kolmelta päivältä oli laatuarvosteluna EH, perjantaina luokkavoitto, lauantaina luokkansa kolmas ja sunnuntaina luokkavoitto. Ei siis mitään ihmeellisiä. Tuomarit moittivat kaikki vähän eri asioita, mutta paljon hyvääkin löytyi arvosteluista ja niistä asioista mistä Woodia nuorempana moitittiin ei nyt juuri kommentoitu ;) Vaikkei menestystä tullut, niin oli pitkästä aikaa ihan mukava käydä näyttelyissä pyörimässä :) Vähän oikein harmittaa, että tällä hetkellä ei oikein ole sellaista koiraa jota siellä pyörittäisi ;) Woodin kanssa tuskin enää kauheana näyttelyissä käydään, kun tahtoo nuo viikonloput täyttyä noista muista meille mukavemmista koiraharrastuksista :) Ehkä jos lähelle sattuu sopivia näyttelyitä niin käydään tai sitten jos minun geohammastani alkaa kolottamaan ja otetaan sitten koko poppoo reissu lomailun kannalta ;)Woodin arvostelut Kuopion näytelmistä tulevat löytymään kotisivuiltamme woodin näyttelytuloksista kun vain ehdin ne sinne päivittää :)

Taukolenkillä jossakin Kuopion ja Pielaveden välillä ;)

 Koirien kanssa tosiaan majoituttiin Pielavedellä ja illat sujuivatkin aina näyttelyiden jälkeen geokätköilyn ihmeellisessä maailmassa :) Oli kyllä aivan loistava reissu, vaikka aina iltaisin sainkin miettiä pääni puhki, että miten saan Woodin taas seuraavaksi päiväksi näytelmä kuntoon ;) Eka iltana se nimittäin ehti pulahtaa sellaiseen suolampeen ja oli mahaansa asti musta ;) Ja eihän sille toki riittänyt mustat jalat vaan vielä piti naama pyöritellä mustikoissa varpuisessa metsässä ja niin sillä oli myös hienot värjäykset nassussaan ;)

Yritin kuvata Giaraa, mutta joku varasti huomion ;)

 Kuopion reissun jälkeen onkin koittanut arki meidän laumalle kun minun kesälomani päättyi. Yllättäen sitä on kuitenkin töidenkin jälkeen jaksanut koirien kanssa touhuta ja woodin kanssa ollaankin tämäkin viikko ajettu jälkiä jokaisena iltana. Eilen ajoin ensimmäistä kertaa 10 m liinanmitan päässä Woodista ja voi miten hienosti se ajoi! Ei mitään ongelmia :) Koiralla siis ;) Ohjaajalla kylläkin kun koko ajan sai itselleen hokea, että pysy nyt siellä 10 metrin päässä eläkä lähe hiimaileen koiran perään :D Samalla heräsi myös sellaisia kysymyksiä FH-jälkeen liittyen joita ei aiemmin ole tajunnut edes ajatella, kun on lyhyellä liinalla päästellyt menemään. Täytyy yrittää kysellä noilta viisaammilta, että josko he osaisivat minua auttaa ja saisi sitten viimeisetkin palikat kohdalleen ennen syyskuussa koittavia rotumestaruuksia ;) Tällä hetkellä on kyllä hyvä olo tuon koiran ajamisesta ja jos tällaisen fiiliksen saan pidettyä meillä molemmilla niin olen kyllä tyytyväinen :)

Päivi Kivelän tokokoulutuksessa :)

(C) Leena Partanen

 Eilinen päivä kuluikin sitten Woody pojan kanssa pitkästä aikaa tokon maailmassa. Osallistuimme Sievin kennelkerhon järjestämään Päivi Kivelän (os. Lamminen) toko-koulutuspäivään. Etukäteisinfona olin Woodista Päiville kertonut, että meillä ongelmana on vauhti. Voittajaluokassa on paljon liikkeitä, jotka koiran tulisi suorittaa laukalla, mutta Woodin kanssa etenkin noudoissa meidän vauhtimme tahtoo olla enemmän siellä ravin puolella. Etenkin kun se sai ravilla niitä tehdä koko avoimen luokan ajan ;)

(C) Leena Partanen

 Aluksi katsottiin ihan pelkkää tasamaanoutoa. Kerroin, että tämän hetken tilanteessamme Woody yleensä lähtee kapulalle laukalla, mutta kapulan napattuaan jatkaa ravilla takaisin. Menovauhdinkin laukaksi saamiseksi on vaatinut hetsitreenejä aivan järjettömän määrän ja nykyiselläänkin tilanne on se, että kymmenestä noutotreenistä yhden voi tehdä ilman jonkinlaista hetsiä jotta laukka pysyy yllä. Menovauhdista sain Päiviltä kuulla, että oikein olemme Woodin kanssa tehneet ja sen vauhti nykyisellään on varsin hyvä tämän kokoiselle raskaalle koiralle. Sain myös kuulla sen pelottavan totuuden mitä olin ounastellutkin, että joittenkin koirien kanssa on vain tietyissä liikkeissä tehtävä sitä hetsitreeniä aina ja iänkaiken, jotta nopeus pysyy liikkeessä halutun laisena ;) Päivin kanssa lähdettiin siis enemmän kiinnittämään huomiota paluu vauhtiin ja menovauhtiin tein Woodiin vauhtia hieman pitelemällä sitä ennenkuin se sai lähteä kapulalle.

(C) Kaisa Hannula

Paluuvauhdisa kerroin, että olemme tehneet sitä nyt niin, että minä juoksen karkuun ja silloin Woody kyllä laukkaa perääni kapulan kanssa, mutta että minusta tuntuu että näillä eväillä en koskaan pääse tilanteeseen, jossa voisin vain seisoa paikallani ja Woody palauttaisi kapulan laukalla. Muunlaista hetrsitreeniä paluuvauhiin oli vaikea toteuttaa, koska olen aikanani saanut opetettua pojalle sellaisen kapulasta pidon, että se ei sitä tiputa muutoinkuin minun hellään huomaani ;) Päivin kanssa lähdettiin siis katsomaan eteenpäin sitä, mikä jo toimikin eli pakoon juoksemista. Päivin vinkkeinä oli nyt se, että pikkuhiljaa minun on pystyttävä lyhentämään sitä matkaa jonka juoksen Woodya karkuun. Lisäksi minun pitää pyrkiä sellaisiin karkuun juoksujen lopetuksiin, että pystyn vauhdista kääntymään suoraan Woodin eteen, jolloin tulee myös se oikeaoppinen kapulan luovutus. Muutama toisto tehtiin ja idea tuntui toimivalta. Loppuajatuksena se, että jossain vaiheessa voin yhdellä, kahdella askeleella Woodille muistuttaa, että nyt kannattaa tulla lujaa ;) 

Lisäksi Päivi kertoi, että tämänkaltaiselle koiralle jolle se pitkä, nopea ravi on luontaisempi tapa liikkua, kannattaa ihan käskystä opettaa laukka, jolloin koiran opittua käskysanan merkityksen, siltä voi vaatia laukan tilanteessa kuin tilanteessa. Laukka sanan opetuksen voi aloittaa vaikka pyörän kanssa, jolloin vauhtia on helpompi säädellä ja siirtää sieltä pikku hiljaa kentälle. Tätä täytynee kokeilla, sillä samalla ratkeaisi myös luoksetulon vauhdin ylläpito ongelmat ja sitäkin pääsisi paremmin työstämään. Samalla voisi luoksetulon kanssa vähän kikkaillakin, että millä käskyllä koiraa kutsuu tulemaan. Esimerkiksi jos näyttää, että se on huonossa vireessä niin käskeekin silloin sen sillä "laukka" käskyllä, jolloin hyvin opittuna sen pitäisi ottaa laukka ;) Kuulostaa helpolta, mutta saa nähdä miten kova homma tämä on lähteä rakentamaan ;) Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta joten kokeiltavahan tämäkin tie on ;) 

Woodin nopeutta katsottiin myös hyppynoudon kanssa. Testailtiin muun muassa eri mittaisten heittojen kanssa, että milloin Woodin nopeus saataisi ihanteelliseksi. Menovauhtihan sillä on hyppynoudossa hyvä ja paluunkin se tekee osittain laukalla riippuen heiton pituudesta. Testattiin sitä, että kapula heitetään ihan vain metrin kahden päähän esteestä, jolloin esteen takana koiralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa kapula, askel ja hypätä, jolloin sillä ei ole mahdollisuutta ottaa ravia takaisin tullessaan. Tämä tuntuikin itseasiassa ihan fiksulta pieneltä kepulikonstilta ;)

(C) Leena Partanen

Lyhyiden heittojen lisäksi tietysti kokeiltiin myös, että miltäs se meno näyttäisi sitten vähän pitempien heittojen kanssa ja millaisella heitolla tosiaan saataisi se ihannesuoritus Woodista esille. Hyvä mieli tuli, kun huomasin miten talven hetsitreenit olivat tehneet tehtävänsä ja pitemmilläkin heitoilla Woody tuli laukalla takaisin. Muutamalla testailulla sieltä alkoi löytyäkin se hyvä heiton pituus, joten nyt onkin sitten vuorossa omistajan heittotreenit ja koira saa levätä ;)

(C) Leena Partanen

 Viimeisenä asiana katsottiin Woodin tämän hetken kaukoja ja ne olivatkin ihan o.k mallilla. Huonoin vaihto oli maa-istu, jossa Woody ei tahdo nousta ihan ylösasti istumaan. Siihen katsottiin kikkoja millä sitä voisi parantaa. Muutoin Päivin mukaan näillä kaukoilla pitäisi EVL:läkin joskus selättää kun vain sen etäisyyden saa rakennettua, joten oikealla tiellä ollaan huh heijaa :D Helpottava kuulla, kun niin kauan olen sitä pelkkää tekniikkaa noihin vaihtoihin Woodille opettanut, että ihan oikein olen ne liikeradat sille ajatellut :)

(C) Leena Partanen

 Huomenna suunnataankin sitten Woodin kanssa sinne meille ehkä oudoimpaan maailmaan eli näyttelyihin peräti kolmeksi päiväksi ;) Giara lähtee turistiksi mukaan ja tämä on samalla minun ja koirien geokätköily loma tähän kesäloman loppuhuipennukseksi ;) Wanda jää Jarin kanssa kahdestaan kotiin ja luulenpa, että se on loma heillekin kun me muut ollaan maailmalla ;)

(C) Leena Partanen

Heinäkuun helteet..

Iltalenkkimaisemia ;)

Heinäkuu on jo pitkällä ja helteistä ollaan saatu tänä kesänä nauttia. Huiskuhäntien kanssa ollaankin ruvettu harrastamaan näin lomalla yölenkkeilyä jotta ei ihan päästäisi laiskistumaan ;) Päivisin on niin tuhottoman kuuma ettei etenkään meidän Giara vanhus oikein nauttisi ulkoilutuksistaan. Onneksi tuossa takapihalla on kuitenkin tuo uimamonttu, jossa on pulahdeltu harva se päivä karvakorvien kanssa viilentymässä :) Mut ei me helteistä huolimatta olla silti ihan täysin tekemättöminä olla oltu:

Bobby, Giara ja Woody

 Bobbyn kanssa ollaan iltojen viilennyttyä käytyä maastoilemassa ja tokihan mukana ovat pyörineet myös Giara ja Woody. Giara on kyllä niin loistava hevoskoira, että parempaa ei voisi toivoa! Sen sijaan minun niin kuuliainen Woody-poikani on osoittanut ne ainoat huonot puolensa tuon kopukan kanssa: Woodyn mielestä hevosen ei kuulu mennä muita askellajeja kuin käyntiä kun mamma on selässä ;) Viime kesänä jo tämän ongelman huomasin ja selästä käsin Woodia komentaessani sepä ei välittänyt tuon taivaallista ;) Tänä kesänä pitkälti vain Giara on kulkenut heppalenkeillä mukana ja jotenkin olin jo ihan unohtanut Woodin touhut Bobbyn kanssa ;) Woodihan siis yrittää napata hevosta hännästä jos esimerkiksi nostan laukan maastossa ;) Jospa tässä loppukesäloman aikana pureutuisin tähän ongelmaan ja kertoisin Woodille vähän paremmin, että mitenkäs siellä maastossa oikein hevosen kanssa kuljetaan. Olisi niin kätevää lenkittää noita molempia Bobbyn kanssa ;)

Se kaivattu mura(!) treenipelto :)

 Woodin kanssa ollaan vähän aksailtu ja tokoiltu, mutta pääasiassa koko kesäloma ollaan kyllä ajettu jälkeä ;) Helteistä huolimatta melkein joka viikko ollaan nyt vedetty 4-5 päivän putki jälkeä ja sitten aina viikonloput huilittu. Esineet alkavat olla todella kivalla mallilla ja niihin alkaa olla jo minullakin luotto, että Woody ei niistä enää yli päästele tai jätä ilmaisematta :) Suorat se ajaa myös todella hienosti, kulmissa sillä on ollut pientä epätarkkuutta verrattuna viime vuoteen mutta tämän viikon pestinä onkin laittaa ne takaisin kuntoon :) Ollaan päästy myös ajamaan vieraan tekemää jälkeä täysin vierailla esineillä ja siinäkään ei ongelmia ollut, joten kyllä on pakko myöntää että minulla alkaa olla luotto koiraan kohdillaan :) Tämän päivän treeni viimeistään nosti minun haaveeni taas pintaan kun sain viimein minun painajaiseni: murapellon, treenikäyttöön ja Woody siis ajoi elämänsä toisen jäljen muralla ilman mitään ongelmia! Jokaisen askeleen se hienosti poimi ja ajoi tarkasti ja varmasti :) En voisi olla tyytyväisempi :) Nyt sitten alkaa/jatkuu aika tarkkaan suunniteltu treenijakso tuonne syyskuulle asti: tekniikkaa, motivaatiota, kestoa, alustavaihteluja, eri mittaista liinaa, vieraan jälkeä, harhoja ynnä muuta mukavaa :)

Tässäpä vielä linkki Woodin viimeviikon jälkeen, jossa treeninä oli alustavaihdokset: pitkä heinä -> ojan ylitys -> tien ylitys -> ojan ylitys -> lyhyt nurmi -> pitkä heinä -> erimittaista heinää. Woody tekee tuossa jäljellä elämänsä 3. ja 4. ojan ylityksen sekä ensimmäisen tien ylityksensä :) Pitkässä heinässä näkee, että homma meinaa olla koiralle vähän liian helppoa kun vauhti kasvaa verrattuna mitä ajaa lyhyemmällä/muralla ja samoin siellä muutama ohjaajan kämmikin paljastuu, mutta laitetaan nyt näkyviin ku kerrankin on kuvattu :)

Jälkitreeni video

Mihinkäs se aika rientää..? ;)

8-vuotias veteraani :)

Mihinkäs se aika oikein rientääkään? ;) Ja kysymyksen voi esittää monella tapaa ;) Ainakin juhannuksen tienoilla meidän Wanda täytti 8 vuotta! Tuntuu, että eihän siitäkään voi oikeasti olla niin kauan kun tämän pienenä pumpulipallona Sarilta kotiin hain? Noh, niin ne paperit ja kalenterit vain väittää, joten lienee hyvä kirjata ylös mitä tässä päivitysten välissä on tapahtunut ettei nekin unohdu - ainakin ajallisesti ;)

Woody Isopahkalan jälkikoulutuksessa (C) Katariina Moilanen

 Toukokuun lopussa suunnattiin vielä Woodin kanssa oppia hakemaan Putkan järjestämästä Sami Isopahkalan FH-jälkipäivästä. Hieman enemmän ehdin nyt ajaa onneksi jälkiä alle mitä kuun alussa olleelle valkkareiden FH-leirille ja itselläkin oli paljon varmempi olo. Samille meidän tämän hetken tilanteen selvittämisen ja haaveiden jakamisen jälkeen saimme tehtäväksemme polkea ja ajaa noin 800 askeleen jäljen, jossa oli 6 kulmaa, 5 esinettä ja 2 ojan (!) ylitystä. Sami halusi nähdä meidän tämän hetken tason, miten esineilmaisut oli saatu viime vuodesta kuntoon ja samalla halusi lyödä meille vähän lisä haastetta ;) Jo polkiessani jälkeä mietin, että mitenhän noitten ojien kanssa käy, mutta eihän se auttanut kuin totella ja joskus ne nekin on treenattava ;)

Päivä oli todella kuuma, niitä harvoja hellepäiviä mitä tänä kesänä on saatu nauttia. Woody oli päivän viimeinen koirakko. Hieman etukäteen jo arvelin, että mitenhän koirapoika jaksaa, mutta turhaan olin huolissani. Alkupätkä meni mainiosti, kulmissa hieman epätarkkuutta viime vuoteen nähden, mutta ei paha. Ojien ylitykset jätkä ajoi askel askeleelta vaikka välistä sai seisoakin melkein pää alaspäin ;) Jotakin olin ainakin sen kalloon saanut taottua erikoisjäljestä ;) Esineet ilmaistiin myös kaikki, ihan viimeisellä esineellä piti hetki seistä ennen maahanmenoa, mutta alkoi koirapoika olla kyllä väsynytkin viimeisellä kulma-suora pätkällä. Sangen tyytyväinen olin Woodiin kaikinpuolin. Tällaisesta tilanteesta toukokuussa oli hieno jatkaa kohti syksyn haaveita ja tavoitteita :) Samin neuvoina: lisää pituutta, lisää kestoa, paljon erilaisia alustavaihdoksia, ojan ylityksiä ynnä muita lisämausteita jäljelle sekä esineiden erittäin mukavana pitämistä ;) Itse jäljellä olevalla ruoalla ja sen paikalla/määrällä ei Woodille enää ole merkitystä, kuten Sami jo viime vuonna totesikin :)  Näillä eväillä siis eteenpäin, taaksepäin ei ainakaan onneksi oltu tultu  :)

Woody geokätköilykoirana ;)

 Mitäs muuta me ollaan sitten puuhattu? Koirien kanssa aika vähän itseasiassa mitään ;) Kesäkuussa alkanut kesälomani starttasi melkein 3 viikon reissu putkella, ensin Ruotsin puolelle, sitten telttailua ympäri Suomea ja lopulta vielä juhannuksen vietto kolmessa eri kaupungissa. Ihan hirveästi muuta ei siis ehditty tekemään ;)

Woody nauttii huomiosta Ruotsin laivalla ;)

Ensimmäinen lomaviikkoni tosiaan kului Ruotsissa, jossa vietettiin Jarin pikkuveljen valmitusjaisjuhlia ja joiden johdosta meidän majapaikkamme Ruotsissa vaihteli useampaan otteeseen. Siksipä koiria ei tällä kertaa lähtenyt mukaan kuin yksi ja se onnekas sai olla Woody poika. Wanda jäi hoitoon vanhemmilleni ja Giara matkusi omalle kesälomareissullaan ihanaisen Tytin hoitoon Ouluun. Ensimmäinen arkireissuni, jossa minulla oli mukana vain Woody ja olihan se elämä helppoa, ei voi muuta sanoa ;) 

Woody tutustumassa vähän erilaisiin eläimiin..

Ruotsissa Woodin kanssa kierrettiin kaikkia niitä lenkkipolkuja joihin en aiemmilla reissuilla ollut uskaltautunut kun Wandakin on ollut mukana ;) Woody sai muunmuassa tehdä tuttavuutta lampaiden kanssa, josta ylempi otoskin ;) Hauska koira se kyllä on, kun tuntuu ettei ole sellaista elävää olentoa tämän maan päällä jolle se voisi edes kuvitella tekevänsä pahaa. Tämäkin eläin sai osakseen pusuja nenänpäähän ja sen jälkeen oli Woody jo yrittämässä kaikki parhaat leikkiinhakutaitonsa. Ei oikein kilipukki ymmärtänyt ;)

Jari ja Woody illanvietossa :)

Ruotsin reissun jälkeen olikin sitten vuorossa minun ja Tytin perinteinen kesäreissu Suomen maassa. Kaikki koirat jäivät Jarin hoitoon kotiin ja hyvinhän nuo tuntuivat pärjänneen ;) Mutta olivat ne myös kyllä iloisia kun kotiuduin ;) Juhannuksen viettoon en enää koirista raaskinutkaan luopua vaan valkoiset pääsivät mukaamme mökkeilemään ja Giara puolestaan matkusi vanhempieni kanssa asuntovaunureissulle Maasydänjärvelle :) Onni on kyllä vanhemmat ja ystävät, joiden ansiosta nämä lomareissut onnistuvat. Aina ei pysty koiria mukaansa ottamaan vaikka kuinka haluaisi ja meillä vielä tämä Giaran ja Wandan välinen sota aina hieman hankaloittaa asioita, kun samaan hoitopaikkaan niitä ei uskalla päästää ;) Onneksi asiat on aina soviteltavissa ja tämänkin kesän reissut onnistuivat. Nyt tosin en kyllä luovu yhdestäkään karvakorvastani hetkeen, sillä sen verran kova paikka se on aina niistä olla erossa ;)

Kukkasia morsiammille ;)

Touko-kesäkuun aikana on myös Woody pojan osalta lyöty lukkoon sen tulevat morsiammet ;) Ja samalla riiaus reissut seuraavaksi pariksi-kolmeksi vuodeksi kielletty ;) Toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja maailmaan saataisiin terveitä ja hyväluontoisia pieniä valkkarin pentuja ;) Kohteliaana herrasmiehenä Woody jättää kuitenkin morsmaikuille vapauden julkaista nämä ilouutiset kun se heille on ajankohtaista ;)

Jälkitreenien suunnittelua ;)

Ja nyt me aletaan lomailun siimellyksessä keskittyä täysillä Woodin kanssa syksyn tavoitteisiin niin TOKOn kuin erikoisjäljenkin osalta. Peukut pystyyn, että meidän haaveista voisi joku päivä tulla totta! :)