Pilkun viilausta siellä ja täällä :)

Huomaa, että on ollut kiireinen kevät. Blogi kirjoitukset ovat jääneet melkoisen vähiin ;) Jospa tästä nyt taas ryhdistäydyttäisi, kun työrintamalla alkaa hellittämään ;)

Vanha kuva, mutta menköön ;)

Pilkkua on otsikon mukaisesti tosiaan viilattu ;) Nimittäin TOKOn saralla ja Woodin kanssa. Toissa viikolla alkoi Sievin kennelkerhon järjestämä ylempien luokkien koirakoille suunnattu ohjattu treeniryhmä ja voi kuinka mukavaa oli ollut vuosien jälkeen ohjatuissa treeneissä! :) Porukalla otettiin paikalla istuminen, joka sujui hyvin ja sen perään VOIttaja luokan tasoinen paikallaolo. Woodilla ei muiden käskyihin kyllä reagoinut, mutta hieman ongelmia sillä oli pysyä maassa kun odotettiin, että koko rivi olisi valmiina ;) Hyvä treeni ja ongelmakohta löydetty johon nyt paneutua :) Yksilötreenissä katsottiin sitten seuraamisia ja Woodille niihin lisättiin häiriöksi ihmisiä juoksentelemaan ympäri kenttää. Hienostihan se Woody poika seurasi. Koutsilla ei juuri muuta kommentoitavaa ollut kuin se, että osa Woodin perusasennoista on todella vajaita, koira melkein makaa kun sen istuma asento on niin matala. Olen ollut asiasta kyllä tietoinen, mutta jotenkin en ole tajunnut että perusasennot ovat valuneet entistä huonommiksi. Näihin katsottiin vinkkejä, joilla saan koiran istuma asennon korjattua paremmaksi ja niitä alankin nyt treeneissä vaatia, jotta loppuu tuollaiset vajaat istumiset ;) Toinen huono asia seuraamisessa oli Woodin ääntelyt. Kaikissa liikkeille lähdöissä pääsee koiran suusta yksi ilohuudahus ;) Hauskaa sinäsnä, että 4 vuotiaaksi asti minulla oli täysin äänetön koira tottelevaisuudessa. Agilityn myötä olen nostatellut Woodia aika reippaasti ja olen sieltä sitten tuon mölyäminen saanut siirrettyä TOKOnkin :D Taitava ohjaaja kertakaikkiaan ;) Nyt katsottiin yhdessä kouluttajan ja treenikavereiden kanssa tuota tilannetta ja kokeiltiin, että millä kikoilla tuon liikkeelle lähtö ääntelyn saisi pois. Ensiksi yritettiin sitä, että käskytän vähän flegmaattisemmin koiraa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta, ilohuudahdus kuului silti koirasta ;) Sitten kokeiltiin sitä, että käskyn jälkeen odotan hetken ennenkuin lähden liikkeelle ja TADAA! koira oli täysin hiljainen :) Pari toistoa ja palkka äänettömästä liikkeelle lähdöstä. Tämä asia tarkkaan seurantaan treeneissä, ääntelyistä ei palkkaa ja itse keskittyä siihen että liikkeelle lähdöissä malttaa vähän jotta koira pysyy hiljaa :)

Vuoden ensimmäinen jälki odottelemassa ;)

Tälle keväälle ollaan päästy myös aloittamaan se toinen rakas pilkun viilaus lajini eli peltojälki ;) Voin kertoa, että en tiedä onko minua missään jännittänyt koskaan niin paljoa mitä tänä vuonna kun olin sen vuoden ensimmäisen jäljen polkenut ja liina kädessä tärisin autoni ulkopuolelle miettien, että tohdinko ottaa koko koiraa :D Mielessä pyöri ajatuksia siitä, että onko monen vuoden työ mennyt hukkaan viime vuoden johdosta, mitä teen jos niin on käynyt? Jaksanko enää alkaa hinkaamaan peltojäljen tarkkuutta? Pitääkö minun lähteä sitten PK-jäljelle? Kädet täristen kuitenkin nappasin Woodin jälkiliinan päähän ja lähdin kävelemään pellon laitaa kohti jäljen aloituspaaluani. Oksetti, päässä pyöri, kädet hikosivat. Olin tehnyt Woodille n. 300 m pitkän jäljen ( 600 askelta, vanhennettu 15 min ), jossa oli 4 kulmaa ja 5 esinettä. Ruokaa oli jäljellä siellä täällä ja pisin täysin ruaton pätkä oli 100 askelta suoralla. En halunnut tehdä koiralle liian haastavaa jälkeä, koska viime vuosi oli mitä oli. Halusin onnistumisen tunteen niin koiralle kuin itsellenikin ja sen todella sain! Paalulta Woodin lähettäessäni katosi kaikki jännitys, paha olo ja tärinä. Siinä se jälkeä ajoi minun rakas Woodini, sama tarkka ja rauhallinen jäljestäjä kuin mikä minulla oli 2 vuotta sitten. Jiihaa! :) Woody ajoi koko jäljen todella tarkasti ja kauniisti, esineet se ilmaisi oppikirjamaisen tarkasti tassujensa väliin ja voi miten onnellinen koira se oli päästessään pitkästä aikaa näihin hommiin :)

Toisen tämän vuoden jäljen poljin Woodille 10 päivää eka jälkeä myöhemmin. Tällä kertaa tallattiin n. 400 metrin jälki ( 800 askelta), jossa oli 2 kulmaa ja 4 esinettä. Pellolla jonne jäljen tein näkyi runsaasti eläinten jälkiä, Liekö olin eksynyt hirvien moottoritielle sillä sen verran hurjasti oli pellolla ollut kulkijoita ;) Tälläkin kertaa Woody ajoi kyllä upeasti! Ensimmäisellä suoralla päästin sen pitempään liinaan ja tässäkin asiassa sain onnistumisen tunteen sillä liinan piteneminen ei kaveria haitannut lainkaan vaan samalla tavalla se porskutti menemään :) Jäljen viimeisellä suoralla Woody painautui hieman jäljestä sivuun tuulen mukana, mutta korjasi itse kyllä hyvin esineelle tultaessa itsensä täysin jäljen päälle ja sen jälkeen loppupätkän päästeli tarkasti. Eläinten kulkemisiin WOody saattoi reagoisa pysähtymällä ja haistelemalla sivulle, se ei kuitenkaan siirtänyt tassuakaan pois jäljen päältä vaan jatkoi tarkistettuaan matkaansa. 

Odottelemasa jäljen vanhentumista ;)

Kaiken kaikkiaan olen tälle keväälle nyt ajanut Woodin kanssa 6 jälkeä, noin kerran viikkoon. Se selkeästi on teknisesti ihan yhtä valmis kaveri kuin se oli jo kaksi vuotta sitten. Mitäpä sitä enää viilaamaan kauheasti ? Ajatukseni onkin nyt, että ajelen harvakseltaan aian vähän erityyppisiä jälkiä, pidän huolen että tekniikka pysyy koiralla yllä, mutta en enää ala nillittää ihan jokaisesta pikku asiasta kuten aiempina vuosina. Koiralle uskoa, kestoa ja varmuutta, muuta se ei minusta enää tarvitse :) 

Yksi sellainen kenraaliharjoitusjälki ehdittiin kuitenkin jo ajaa tähänkin jälkimäärään nähden. Halusin tietää, että mikä meidän taso ihan aikuisten oikeasti on. Poljin Woodille n. 500 m (1000 askeleen, 45 min vanhennettu)) jäljen, jossa oli 7 kulmaa ja 6 esinettä. Koko jäljelle en laittanut ruokaa muutakuin 3 viimeiselle suoralle yhden tai kaksi makupalaa. Halusin nähdä, riittääkö koirassa puhti. Ja mitä minä turhaan edes testailin? Siellä se Woody puksutteli menemään ihan muina miehinä :) Ainoa moka sillä kävi ensimmäisessä kulmassa, jossa se eteni ehkä metrin kulma yli ennenkun kääntyi pyörähdyksellä, mutta muutoin se ajoi kauniisti jäljen päällä, ilmaisi esineet (joista palkkasin) oppikirjamaisesti ja oli tarkkana kulmissa.

Nyt vaan vähän hyvän mielen treenejä ja helpompia sellaisia, ajamista eri mittaisella liinalla, harvakseltaan :) Oikealla tiellä me selvästi ollaan joten eiköhän me samalla tiellä jatketa :) Toivottavasti tämä vuosi olisi oikeasti se vuosi, että jotakin näkyvämpääkin tulosta pystyisi kuvittelemaan saavutavansa :)

Omille ajatuksilleni sain vielä lisävarmuutta, kun kävimme lauantaina Isopahkalan Samin FH-jälkipäivässä näyttäytymässä. Laitan myöhemmin meidän treenijälkemme videon teille nähtäväksi kun saan sen itselleni ensin :) Jälki oli kuitenkin vieraan tekemä jälki josta minulla ei ollut mitään hajua. Woody ehkä hiukan turhankin väsyneenä loppusuoralla, oli ehkä kolminkertainen määrä ruokaa jäljellä mitä itse ruukaan tehdä joten jonkinsortin ähky alkoi Woodia painaa :D Kuitenkin kunnialla loppuun asti ja Samilta hyviä vinkkejä tukemaan omia ajatuksiani  siitä, miten tästä eteenpäin jatketaan :) 

Agilityn saralla ollaan Woodin kanssa käyty viilettelemässä parit kisat Kokkolassa, Pietarsaaressa ja Oulussa. Kotisivuille laitan tulokset osioon videolinkkejä ratoihin, mutta mainittakoon, että Oulusta napattiin tuplanollat (ja melkein triplat kolmannen radan mennessä hippasen yliajalle ;) ) . Seuraava agilitykoitos onkin Sievin kennelkerhon edustuksena agilityn SM-joukkuekisassa 18.6 ;)