Hui hai kun maaliskuu vetää jo loppuaan ja kesää kohti mennään. Pää on täynnä suunnitelmia, suuria haaveita ja niitä pienempiä etappeja <3
Ennen kesän kisakautta halusin tsekkailla Woodin terveyspuolen kuntoon, koska alkaahan tuolla kisatoverilla olla jo ikää etenkin agilityä ajatellen. Lisäksi mieltä hieman kaihersi viime kesän lihasjumit jotka veivät aika pitkän aikaa agilityn saralta ennenkuin tajusin, että hierojalle on koira vietävä. Kesästä lähtien olenkin huollattanut Woodin vajaan kahden kuukauden välein säännöllisesti hierojalla ja puolen vuoden välein osteopaatilla. Hierojan kanssa on selkeästi jo huomattu, että kesän jumi ei ole tehnyt paluuta - ei edes yrittänyt. Myös osteopaatti kertoi tammikuussa mukavaa tarinaa siitä, että käsissä on aivan kuin eri koira nyt kun Woodia on huollettu säännöllisesti. Ainoa asia mitä hän vielä mietti oli lapojen alueen liikkumattomuus koiran rangassa. Niimpä sitten ilmeisesti ylitarkka koiran omistaja kiikutti Woodin selkäkuviin :P kolmannen kerran vaikka aina se on tervettä selkää näyttänyt valaisuissa :D Suurin huoleni oli varmasti se, että jos siellä jotain pientäkään muutosta on, niin en halua Woodia agilityllä enää rasittaa niin rakas kuin se laji meille molemmille onkin..
Samalla kun napattiin Woodista selkäkuvat koko matkalta putsattiin myös koirapojan hampaisto ja tehtiin muutenkin perus tsekkaukset että onko kaikki kunnossa. Terveen papereitahan sitä tuli ihan kaikista osioista ja selkäkin edelleen ihan täyttä priimaa, ei spondarin alkujakaan missään vaikka kovaa on elämässä paineltu välillä ;) Ainoa asia jolla omistajaa hieman säikäytettiin oli, kun kuvaaja ja eläinlääkäri alkoivat puhua, että onko Woodin sydän hieman suurentunut. Koiran sydän on normaalisti kuulemma 3 kylkiluunväliä ja Woodilla se oli 3,5. Tietenkin heti kotiin päästyäni piti tsekata Woodin edelliset selkäkuvat ja niissä sydän oli samankokoinen joten liekö sitten ihan vain tilastopoikkeama :) Ja niin se eläinlääkärikin kyllä heti sanoi, että ei se mitta nyt ihan niin tarkka ole ;) Toinen asia mikä kuvauksissa huomattiin oli, että Woodilla oli aika paljon kaasua mahassaan ja suolistossaan. Olenkin laittanut merkille että sitä on viime aikoina närästänyt jonkin verran ja niimpä katsellaan nyt ruoan vaihtoa varmuuden varalta.
Terveyspuolen hyvien uutisten lisäksi sain myös tiedon, että Woody on Suomen Valkoinenpaimenkoira yhdistyksen vuoden 2017 agility valkkari. Aika mahtavaa! :) Missio pysyä joka vuosi jossain lajissa kolmen parhaan joukossa yhdistyksen listoilla on vielä onnistunut :P Saa nähdä pystytäänkö enää jatkamaan putkea tänä vuonna ... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti