 |
| Woody ja kesän viimeiset auringot kotimontulla |
Kesä alkaa olla ohi. Kesä jota ei kyllä tänä kesänä juuri ollut ;) Onneksi nyt ollaan saatu nauttia muutamista lämpimistä päivistä, syksyn kuitenkin iltaisin muistutellessa meitä saapumisestaan viilenevinä keleinä.
Koirien kannalta kesä on ollut ehkä kuitenkin sangen mukava ;) Giarasta olen ihan täysin unohtanut, että sekään ei ole enää nuori koira. Koska helteitä ei ole juuri ollut, on se päästellyt menemään aivan kuin nuorempanakin kesäisin. ;) Woodin kanssa on pystytty agilitaamaan ja tokoilemaan hyvin, koska helteet eivät juuri ole meitä kiusanneet. Wanda-vanhuksellakin on ollut huomattavan paljon mukavampaa ilman liian lämpimiä kelejä, etenkin nyt kun häntä ei voi enää polvensa takia uittaakaan :/
Meillä tosiaan Wandan kanssa elettiin jo hieman surullisia aikoja, kun neito ei enää varannut kipeälle jalallaan ollenkaan pariin päivään. Onneksi kuitenkin nyt taas varaa ja liikkuu ihan puhtaasti ja kivuttoman näköisesti. Uimaan ei vain neitokaista enää päästetä, sillä se selkeästi jostain syystä sai jalan todella kipeäksi :/ Vaikeita aikoja silti eletään. Koira, joka on aina vastassa häntä heiluen ja kaksinkerroin. Päästään kuin pikku pentu. Yksi pirun polvi vain on jo aikansa elänyt. Mitään ei ole tehtävissä. Päässä pyörii vaikeita kysymyksiä siitä mikä on moraalisesti oikein. Missä vaiheessa minun on vain päästettävä irti. Missä vaiheessa se on parasta Wandalle, koska mitään muuta en sille halua kuin onnellista elämää.
Ainakin niin kauan, kuin näen Wandassa sen saman elämän ilon mikä siinä on aina ollut, niin kauan se saa elää iloista elämää nauttien niistä asioista mitä se rakastaa. Ainoa huoli on, että näenhän varmasti Wandan realistisillä silmillä?
Iloinen täytyy kuitenkin olla siitä, että 2 vuotta sitten saatiin Wandan ontumisesta murskatuomio. Ja tässä me ollaan 2 vuotta myöhemmin ja ollaan saatu elää täysin kivutonta ja vauhdin täyteistä elämää. Jokaisesta päivästä täytyy olla kiitollinen, etenkin nyt kun niitä ollaan saatu roppakaupalla. Toivottavasti näitä hyviä päiviä on vielä jäljellä, vaikka kiitollinen osaan olla jo siitä, miten monta sellaista päivää ollaan lisää jo saatu.
Meillä tosiaan Wandan kanssa elettiin jo hieman surullisia aikoja, kun neito ei enää varannut kipeälle jalallaan ollenkaan pariin päivään. Onneksi kuitenkin nyt taas varaa ja liikkuu ihan puhtaasti ja kivuttoman näköisesti. Uimaan ei vain neitokaista enää päästetä, sillä se selkeästi jostain syystä sai jalan todella kipeäksi :/ Vaikeita aikoja silti eletään. Koira, joka on aina vastassa häntä heiluen ja kaksinkerroin. Päästään kuin pikku pentu. Yksi pirun polvi vain on jo aikansa elänyt. Mitään ei ole tehtävissä. Päässä pyörii vaikeita kysymyksiä siitä mikä on moraalisesti oikein. Missä vaiheessa minun on vain päästettävä irti. Missä vaiheessa se on parasta Wandalle, koska mitään muuta en sille halua kuin onnellista elämää.
Ainakin niin kauan, kuin näen Wandassa sen saman elämän ilon mikä siinä on aina ollut, niin kauan se saa elää iloista elämää nauttien niistä asioista mitä se rakastaa. Ainoa huoli on, että näenhän varmasti Wandan realistisillä silmillä?
Iloinen täytyy kuitenkin olla siitä, että 2 vuotta sitten saatiin Wandan ontumisesta murskatuomio. Ja tässä me ollaan 2 vuotta myöhemmin ja ollaan saatu elää täysin kivutonta ja vauhdin täyteistä elämää. Jokaisesta päivästä täytyy olla kiitollinen, etenkin nyt kun niitä ollaan saatu roppakaupalla. Toivottavasti näitä hyviä päiviä on vielä jäljellä, vaikka kiitollinen osaan olla jo siitä, miten monta sellaista päivää ollaan lisää jo saatu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti